Lääkemyrkytys ja lastensuojeluilmoitus

Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki menee päin peetä. Näin on meillä. Tänään ei todellakaan ole meidän päivä. Tämän päivän olisi voinut jättää kokonaan väliin. 

Aamulla heräsin ja ajattelin, että tulee aivan tavallinen päivä. Väärässä olin. Noustuani pala nousi kurkkuun. Pomppasin sängystä ja juoksin keittiöön. Alexsandra ja Jooa oli herännyt ennen minua, enkä ollut kuullut mitään. Tähän asti olen herännyt pienimpäänkin ääneen. 

Näin edessäni lääkelaatikon, jota oli tongittu. Tiskipöytä oli täynnä lasten monivitamiineja ja d-vitamiineja. Sekaan oli kaadettu pronaxenin nestemäistä särkylääkettä. Epätoivo iski. Aloin itkemään ja siivoamaan jälkiä. Jooa oksensi. Alexsandran henki haisi särkylääkkeelle. '

Soitin samantien myrkytyskeskukseen ja kerroin tilanteen. En voinut olla satavarma paljonko särkylääkettä ja vitamiineja oli nielty. Pronaxenia oli kuitenkin pullossa jäljellä 2/3 osa ja pöydälle oli kaadettu hyvä osuus, joten suuhun ei ole paljon kerennyt mennä. Vitamiineja oli myös hyvä määrä pöydillä, purkit eivät olleet alunperinkään täysiä. En kuitenkaan osannut myrkytyskeskukseen kertoa paljon niitä oli otettu. 

Lääkelaatikko on pidetty mikron yllä, korkealla kaapissa. Ei ole tullut mieleenkään, että lapset saisivat laatikon käsiinsä. Miten voi ensimmäisenä tulla mieleen kiivetä tiskipöydän päälle kurottamaan lääkelaatikkoa. Tänään lähden ostamaan lukollisen laatikon, jonne laitan kaikki lääkkeet ja vitamiinit. 

Myrkytyskeskuksessa sanottiin, että parempi mennä jorvin päivystykseen. Eikun äkkiä kamat kasaan, lapset valmiiksi ja autoon. Oli ehkä maailman ripein aamu meidän perheessä. Jorviin päästyämme menin ilmoittautumaan, olo oli todella nolo, hävettää edelleen. Näin olisi voinut tapahtua kenelle tahansa, mutta silti olo on kurja. 

Pääsimme huoneeseen, jossa lasten oloa seurattiin. Lapset eivät missään vaiheessa vaikuttaneet oudoilta. Jaksoivat leikkiä, kiukutella, syödä ja juoda. Alexsandra sai lääkehiiltä, jottei mahdollista särkylääkettä pääsee liikaa verenkiertoon. Jooa ei saanut mitään, kuulemma vitamiineista ei ole niin haittaa. 

Päästiin melko pian pois, kotiseurantaa. Mahdollisesti A saattaa oksennella, tai maha sekaisin. Kuitenkin sanoivat, että mahdolliset oireet olisi jo alkaneet jorvissa. Nyt seuraillaan, Jooalle ei saa antaa pariin viikkoon vitamiineja. 

Kaiken huippuna lapsista täytyi tehdä lastensuojeluilmoitus. Olisinhan toki voinut olla soittamatta ja jättää asian siihen. Seurannut vain kotona. Pidän lapsistani kuitenkin huolen ja toimin heti, enkä jäänyt miettimään hetkeksikään. 

Landau-kleffner, lasten sairaudet, haastava arki, pienet lapset, omat sairaudet, kiukuttelevat lapset, uhmat, oman ajan puute, väsymys, lääkemyrkytyksen riski, lastensuojeluilmoitus. Mitä vielä ?

Kaikista tärkeintä on silti, että lapsilla on kaikki hyvin eikä mitään peruuttamatonta kerennyt tapahtumaan <3

Susanna

Harvinainen oireyhtymä: Ensimmäinen lääke ei auttanut, purkaus aivoissa jatkuu.

Ensimmäinen lääke ei auttanut tarpeeksi. Kävimme jokin aika sitten Alexsandran kanssa uudestaan eeg-tutkimuksessa, jossa katsottiin onko purkaus aivoissa loppunut.

Saimme odottaa tuloksia muutaman viikon. Odotin soittoa kun kuuta nousevaa ja toivoin parasta. Kuitenkin aavistelin pahinta ja niinhän se oli, lääke ei auttanut tarpeeksi. 

Aikaisemmin purkausta oli aivoissa todella paljon sekä hereillä, että unessa. Unessa purkaus oli jatkuvaa. Nyt purkausta oli hieman vähemmän kuin aiemmin, mutta vieläkin todella paljon. Alexsandran aivoissa on molemmilla puolilla omat purkaus pisteet, jotka aiheuttavat piikki toimintaa. 

Saimme heti samalle viikolle lääkäriajan, jossa keskustelimme toisen lääkkeen aloittamisesta. A sai reseptin lääkkeeseen, jonka haimme samantien lääkäristä päästyämme. Saimme perusteelliset ohjeet, koska tämän lääkkeen kanssa on enemmän seurattavaa. 

Aikaisemmin Alexsandralle meni vain frisium. Nyt hän sai lisäksi kortisonilääkkeen: prednisolonin. Lisäksi menee vatsansuojalääke, lisä kalsiumia, d-vitamiinia ja multivitamiinit. 

Kortisonin takia pitää syödä lisäksi kalsiumia ja d-vitamiinia, koska tämä voi aiheuttaa luiden heikentymistä. Kortisonilääkkeen aikana täytyy myös mitata viikottain verensokeri ja verenpaine. Lääke voi aiheuttaa myös turvotusta, ruokahalun lisääntymistä, korkeaa verenpainetta, diapetes oireita. Kahta ensimmäistä oiretta on jo huomattavissa. 

Aika hurja määrä lääkkeitä ja lisävitamiineja pian 4-vuotiaalle tytölle, toivotaan todella, että näillä saataisiin tyttö kuntoon.

Onneksi A ottaa lääkkeet todella hienosti. Monesti hän itse osoittaa lääkekaapille. Murskaan lääkkeet ja annan jugurtin seassa. Onneksi ei tarvitse tapella lääkkeen oton kanssa, niin reipas tyttö. Verenpaineen mittaaminenkin on niin helppoa Alexsandralta, todella yhteistyökykyinen. 

Isoin asia johon tämä uusi lääkitys vaikuttaa on päiväkoti. Lääkitys aiheuttaa infektioriskiä, jonka vuoksi lasten täytyy olla päiväkodista poissa ainakin ensimmäiset viikot. 

Lapset ovat tykänneet olla kotona, mutta heistä huomaa myös sen, että kotona he eivät saa riittävästi tekemistä. Ollaan osittain kipeänä, joten sekin verottaa sen, että uloskaan ei mennä yhtä usein. On tää aikamoista, ensin he olivat päiväkodista poissa sairastamisen takia ja nyt heidän loma vain jatkuu. Katsotaan, josko parin viikon päästä lapset pääsisivät takaisin normaaliin arkeen. 

Onneksi olen kotona, niin tämä on mahdollista. Muuten joutuisin viemään lapset päiväkotiin, sieltähän ne kaikki virukset enimmäkseen tulevat. Ja tottakai juuri, kun pitäisi olla terveenä, niin jokainen meistä vuoronperään on kipeänä. Mikä tuuri ! Toivotaan, että A säästyy pahimmilta, eikä saisi mitään vakavaa jälkitautia. 

Vesirokkoa me ei missään nimessä nyt haluta, silloin A pitäisi viedä sairaalahoitoon. 

Kortisonin pitäisi nyt lopettaa kokonaan purkauksen aivoissa. Lääkettä menee nyt 30mg aamuisin. Frisiumia annetaan tässä ohessa, koska siitä oli hieman apua, eikä sitä voi samantien lopettaa. Jos ja kun kortisoni auttaa, frisium puretaan pois. Kun purkaus loppuu, sen ei enää ikinä pitäisi tulla takaisin. Kortisonia annetaan 6kk-2v, tilanteesta riippuen. 

Lääkärin mukaan Alexsandralta pitäisi kuukauden päästä kortisonin aloituksesta tulla puhetta. Jäädään siis odottelemaan ja toivotaan parasta. 

Nyt hän on taas ollut enemmän läsnä ja ymmärtää oman nimensä muun puheen ohessa. Ymmärtää välillä lyhyitä ohjeita, käytän ohessa eleitä ja viittomia. Elämä on rankkaa erityislapsen kanssa, mutta silti niin opettavaista !  

Onko muiden lapsilla lääkitystä ? 

Onko muita kenellä ollut/on kortisonihoito ?

Susanna

Kun äiti sairastaa ?

Olen ollut itse kipeänä nyt yli viikon, jonka vuoksi myös postaukset ovat jääneet vähiin. Blogi on ollut mielessä monesti, mutta aivotoimintani on ollut jossain aivan muualla, jolloin kirjoittaminen on hieman hankalampaa. 

Päätin nyt kuitenkin tulla kirjoittamaan siitä, minkälaista arki on silloin, kun äiti on kipeänä. Ihan helvetin rankkaa. 

Mikä onkaan parasta kipeänä, kuin se, että saisit levätä koko päivän. Saisit makoilla peiton alla katselemassa elokuvia ja nukkua, jos väsyttää. Lasten kanssa se ei oikein toteudu. 

Aamulla kuulet pienien jalkojen tepsuttelevan ovea kohti, mietit, että onko ihan pakko nousta. On. Silloin on pakko nousta, kun lapsetkin nousevat. Nouset ylös sängystä ja kömmit sohvalle viltin alle toivoen, että lapsetkin tulevat katsomaan lastenohjelmia. Turhaan, joku kolmesta alkaa vaatimaan aamupalaa tai päivän ensimmäinen tappelu on jo käynnissä, jonka vuoksi on pakko nousta ja mennä erotuomariksi. 

Okeiokei, annetaan aamupalaa ja mennään suihkuun, jos mieli vähän virkistyisi. Aamukahvin aikana toivot, että saisit istua vähän aikaa heräämässä tähän päivään. Se on mahdotonta, taas pitää juosta erotuomariksi tai pelastamaan pienin pöydältä. Pääset takaisin istumaan, RÄISKIS, joku kerkesi astiakaapille ja hajotti lautasen.. Eikun keräämään lasinsirut lattialta ja imuroimaan joka paikka, ettei pienet varpaat joudu sirujen uhriksi. 

Mietit, missä välissä kerkeän niistämään, kun kokoajan saa olla juoksemassa lasten perässä. Otan ison paperikasan taskuuni toivoen, että se riittää hetkeksi. Menen istumaan, toivoen, että saan juoda kylmän kahvini loppuun. Voiei, joku on kerennyt vessaan ja ruiskii siellä kaikki vedet seinille..

Päätät pukea lapsille ulkovaatteet päälle, josko he viihtyisivät ulkona. Ehdotat, että otetaan pyörät mukaan, koska tiedät lapsien tykkäävän pyöräilystä. Tänään otettiin Altsulle polkupyörä, johon hän on kovin vähän päässyt tutustumaan. Eihän siitä mitään tullut ja hermot menivät tytöllä sekä äidillä. Pyörä lenteli pitkin maita ja mantuja kun tyhmä äiti yritti neuvoa miten sillä ajetaan. 

Menette omalle pihalle leikkimään, koska tiedät, että he tykkäävät leikkiä myös hiekkalaatikolla tehden erilaisia hiekkakakkuja. Nyt isommilla on kaikki hyvin, mutta pienin makaa pitkin poikin hiekan seassa ja huutaa, koska...ulkoilu on perseestä. 

Vaikka kuinka yrität viihdyttää lapsia, se ei onnistu. Aina jollakin menee hermot. Nyt sentään kaikki kolme ovat tyytyväisinä untenmailla. Eihän tässä voi muutakuin nauraa, heittää viltti päälle ja ruveta itse lepäämään. Peukut pystyyn, että tästä joskus paranisin ! Terveenä arkea jaksaa paljon paremmin. 

Voitteko kuvitella, samantien kun kirjoitin, että voisin itse levätä, lapset heräsivät. Peace and love.

Susanna

Tekstiilivärjäys: Vaatteiden uusi elämä ! (sis. Alekoodin ja linkin arvontaan)

Onkohan se tämä kevät, kun saa ideat pyörimään ja toimimaan jo ennenkuin olet ensin suunnitellut mitään ? Eilen prismassa sain päähäni ostaa nitor tekstiilivärejä. Kotona kaivelin kaappeja ja mietin, että mitähän hittoa sitä värjäisi. Taas siis hieno päähänpisto, mutta en ollut suunnitellut aivan loppuun. 

Kaiveltuani aikani kaappeja, päätin että värjäykseen pääsevät tyttöjen bombertakit (collegea) ja Alexsandran peplum-takki. Bomberit ostin aikoinaan lindexiltä alennuksesta, joten uskalsin ottaa riskin. Peplum on jo paljon käytetty ja väri harmaantunut. 

Alkuperäiset värit eivät oikein sytyttäneet minua, joten miksipä en kokeilisi värjätä, jos tulos miellyttäisi sitten enemmän. Bomberien väri on hieman, öh, haikuli. Pidän nykyään enemmän kirkkaista, kunnon väreistä ! 

Väriksi valitsin Nitorin fuchsian. En ollut aikaisemmin värjäillyt vaatteita ja kieli keskellä suuta ihmettelin ohjeita, joista en sitten lopulta oikein tajunnut mitään. Kaupassa ymmärsin silti ostaa värin lisäksi Nitorin tekstiilivärisuolaa. Tämä kiinnittää värin paremmin.

Ohjeissa käskettiin kastella vaatteet, joten kastelin ne hanan alla ja laitoin koneeseen. Mitä enemmän vaatteita laitat samaan aikaan, sitä heikompi värjäys tulos on. Joten vinkkinä, älä laita liikaa vaatteita värjäykseen, jos haluat tuloksesta mieluisan. 

Seuraavaksi piti leikata väripanoksen kulma auki ja asetella se koneeseen. Mukana tuli myös kiinnitysainetta, joka sekin piti laittaa koneeseen. ÄLÄ KAADA PANOKSIA KONEESEEN, vaan asettele ne vaatteiden päälle nätisti. Tämän jälkeen kaada värisuolat panoksien päälle. 

Valmistelujen jälkeen laita luukku kiinni ja laita haluamasi pesulämpötila. Itse pesin nämä 40 asteessa. Ei esipesua, ei hienopesua, ei pikapesua. Anna ohjelman käydä loppuun. Jälkipese vaatteet pienellä määrällä pesuainetta, toistaen saman pesuohjelman, näin ylimääräinen väri poistuu vaatteista. 

Mielestäni tulos on aivan mahtava ! Laitoin illalla vaatteet kuivumaan, enkä silloin vielä tiennyt loppu tulosta. Aamulla katselin vaatteita ja tykkään, ihan superit. Ostin pari muutakin väriä, mutta värjättäviä vaatteita ei oikein meinaa löytyä. Aion kyllä värjätä uudestaankin. Kätevää ja helppoa ! Haikuli vaatteet saivat nyt uuden elämän <3 Tämä on kätevä tapa muuttaa vaate mieluisaksi, suosittelen. 

Mitä te tykkäätte ? Oliko ennen parempi vai nyt ? Oletteko te värjäilleet vaatteita, miellyttikö loppu tulos ? :)

INSTAGRAMISSA  @susannaeleonoora on käynnissä arvonta ! Käykää osallistumassa. Arvonta päättyy 5.4 klo 24.

Minulla on myös ilo antaa teille alennuskoodi PIKKUNORSU.FI verkkokauppaan. Koodilla KAKSPLUS saat verkkokaupasta -20% alennuksen. Alennus on voimassa 2.4.2017 asti.

Susanna

Mistä tunnistaa lapsiperheen kodin ?

Leivän- ja ruuanmuruset melkein kuin kuuluvat lapsiperheen sisustukseen. Mikä onkaan ihanempaa, kuin ihanat pienet muruset koristamassa lattioita ja tarrautumassa jalkapohjiin. NOT, ei jatkoon, mutta ei niitä pakoonkaan pääse. Melkeinpä joka ruuan jälkeen pitäisi imuroida tai vähintään olla luuttuamassa pöydän alusta. Kuka jaksaa ? En ainakaan minä. 

Olen aikaisemmin kertonut, miten siisteysfriikki olen ja kaiken pitäisi olla tiptop, jotta saisin mielenrauhan. Olen joutunut hieman hellittämään vaatimuksiani, koska kuluttaisin itseni aivan puhki jos olisin jatkuvasti luuttuamassa ja siivoamassa jälkiä. Ei me siihen kuolla, jos lattioilta välillä löytyy murusia taikka pöytää ei ole keritty pyyhkimään. 

Joku varmaan miettii, miksi meillä on tuoli pöydällä ? Haha, se on siellä, koska joku pieni prinsessa kiipeilee aina sitä kautta pöydälle tanssimaan. Ehkä liian riskialtista, koska sitten sattuu jos sieltä tippuu. Tuoli on oikein hieno sisustuselementti, joka sopii mainiosti pöydälle. 

Keittiössä roikkuu yleensä keittiöpyyhe, johon voi sitten pyyhkiä kädet, kun ne on pesty, tai vaikkapa astiat, kun ne on tiskattu. Meilläkin se roikkuisi ovenkahvasta, mutta kas kummaa, kun joku aina repii sen lattialle. Ehkä se on nätimpi siellä ? 

Lapsiperheessä lattioilta voi siis löytyä vaikka mitä. Vaikka lelut kuuluisi olla lastenhuoneessa, tai jäädä edes olohuoneeseen, niin niitä voi myös löytyä keittiöstä, vessasta tai vaikkapa eteisestä. 

Yksikin päivä ruokaa tehdessäni meinasin kompastua pieniin villieläimiin, jotka joku oli tuonut keittiöön seikkailemaan. Lapsiperheessä täytyy siis olla varovainen, kulman takana saattaa vaania ties mitä elukoita. 

Meidän lapsukaisilta löytyy ties mitä leluja. Potkuautoja, lastenvaunuja, pikkuautoja, barbeja ja vaikka mitä. Kun äiti ei ole sättimässä vieressä, lelut levittäytyvät ympäri kotia. 

Samaan aikaan saattaa olla dublot levitettynä olohuoneeseen, puolet tiestysti sohvan alle, jotta siivoaminen olisi työläämpää. Barbit lähteneet kodistaan eteiseen katselemaan hiekanjyviä. Potkuautot kaadettuna pitkin kotia (ehkä ne on rikki ja ne täytyy korjata ?). Vaatteet revitty kaapista pitkinpoikin. Sängyistä revitty petivaatteet lattialle. Kyllähän näitä riittää. 

Parasta on, kun huonekaluja aletaan siirtelemään paikasta toiseen. Ehkä lapset ovat katsoneet äidistä mallia ja haluavat muuttaa järjestystä tietyin väliajoin ? Olen kuitenkin yrittänyt kertoa lapsille, että äiti saa vain siirrellä huonekaluja, koska muuten voi sattua jos ne vaikka kaatuisivat. Pyynnöistä huolimatta lapset siirtelevät niitä, pienin mukaan lukien. Huoh. 

Järjestelmällisenä ihmisenä tykkään myös järjestää kengät kenkätelineeseen, turhaan. Vaikka kuinka niitä järjestän, lapset käyvät järjestelemässä ne uudelleen. 

Jos tulet lapsiperheeseen ilmoittamatta, näky voi olla aika karu ! Yritän itse pitää tiettyä järjestystä kotona, jotta olisi mahdollisimman helppoa ja nopeaa siivota. Aina se ei onnistu, jos pienet apinat ovat liian nopeita sotkemaan jolloin lapset voittavat äidin 6-0. 

Lapsiperheessä siivoaminen tuntuu välillä niin turhalta. Sitä mukaan kun saat siivottua, sitä mukaan lapset sotkevat perässä. Mutta pakko se on siivota, muuten koti räjähtää täydellisesti ja sitten siinä on vielä isompi urakka.

Siivoamme kaikesta sotkusta huolimatta jokapäivä lelut laatikoihin ja muutenkin tavarat paikoilleen. Iltapalaa ei saa, ellei kaikkea ole siivottu. Siivoamme yhdessä, jotta se olisi mukavempaa. Siistiin kotiin on mukavempi nukahtaa ja aamulla on kiva herätä kun ei nää sotkua heti herätessä. 

Näyttääkö tutulta ? Löytyykö muidenkin kodeista villieläimiä tai muita ötököitä yllättävistä paikoista ? Kuinka usein te siivoatte ?

Susanna

Potkutellen kohti kevättä

Ihanat keväiset ilmat yllättivät meidät täysin, jonka seurauksena ulkoilut maittavat vielä paremmin kuin aikaisemmin. Lämpöisemmät, aurinkoiset ilmat oikein kutsuvat luokseen. 

Tänään avasimme lasten pyöräilykauden. Potkupyörät ovat levänneet parvekkeellamme koko "pitkän" talven ja nyt ne pääsevät taas käyttöön. 

Voitte vain arvata lasten ilmeet, kun huikkaisin heille "nyt mennään ulos, otetaan pyörät mukaan!". Jooa oli samantien ryntäämässä parvekkeelle hakemaan pyöriä, mutta tyhmä äiti hieman toppuutteli, kun ulkovaatteet täytyi pukea ensin päälle. 

Alexsandrakin odotti innoissaan ja osoitteli hyllylle, jossa pyöräilykypärät ovat. Senni oli mukana ihmetellen mitä täällä tapahtuu. 

Alexsandra on ajellut potkupyörällä jo vuoden ja onkin jo aikamoinen konkari. Hän ajaa kuin mikäkin hurjapää ja äiti saa olla kauhuissaan tuon tytön vauhdista. Osaa onneksi katsoa eteensä, ei törmäile eikä kaatuile. Seuraakohan hän äitinsä jalan jälkiä ja ajautuu motocrossin pariin, hmm.

Jooa ajoi viime syksynä ensimmäisen kerran potkupyörällä, mutta oli silloin vielä hieman liian lyhyt. Nyt pyörä on sopivan kokoinen ja mahdollisuudet onnistuneeseen ajamiseen hyvät. Jooa silti mieluummin teputtelee eteenpäin pyörä jalkojensa välissä. Tällä tavalla Alexsandrakin teki ensiksi, mutta oppi aika nopeasti oikean tavan potkutella. 

Haha pakko kertoa teille, kun yritin kertoa Jooalle miten potkupyörällä ajetaan. Sanoin "istu satulan päälle ja potki menemään". Jooa istui ja alkoi potkimaan pyörää. Siinä on kanssa yks viisastelija konsanaan. 

Potkupyörät ovat STOY merkkiset ja niitä saa eri kokoisia. Alexsandralla on 12" ja Jooalla 10". Satulan ja tangon saa säädettyä ihan alas ja lapsen kasvaessa niitä saa nostettua. Pyörät ovat valkoiset, jotta ne helposti periytyvät sisarukselta toiselle. Lapsilta löytyy bell:in kypärät, jotka ovat mielestäni aika tyylikkäät !

Päästiin myös tänään testailemaan pärjääkö ulkona jo välikausi vaatteissa. Meillä on lapsilla nameitin softshellit ja laitoin sinne alle villahaalarin. Hyvin pärjäsi ja lapset olivat lämpimiä sisään mentäessä.

Joko teillä on avattu pyöräilykausi, entä joko olette testanneet välikausivaatteita ? Millaisia potkupyöriä teiltä löytyy ? :)

Susanna

Harvinainen oireyhtymä:KUULETKO SINÄ ?!

HARVINAINEN OIREYHTYMÄ

Landau-kleffnerin yksi oire on se, että ymmärrys häviää. Kun Alexsandralla oireet alkoivat edetä, monet alkoivat miettiä kuulontutkimuksiin menoa. Päiväkodissakin hoitajat moneen otteeseen kysyivät, että miten Altsu kuulee kotona ? Milloin Altsulla on kuulontutkimus aika ? 

Minä en ole itse missään vaiheessa epäillyt Altsun kuuloa. Se näkyy ihan normaalissa arjessa, että tyttö kuulee aivan normaalisti. Hän kuulee, kun pikkusisarukset metelöivät, hän kuulee kun hänet kutsuu syömään. 

Hänen tilanteessa kyse on vain siitä, ettei aivot osaa vastaanottaa ääniä oikein. Alexsandran aivot eivät esimerkiksi vastaanota ovikellon ääntä niin, että A ymmärtäisi sen olevan ovikello. 

Tämä on todella jännä asia ja olenkin omassa pienessä päässäni miettinyt, miten pelottavaa ja omituista Alexsandran elämä on ollut ja on vieläkin. Minkälaista se on, että kuulee, mutta ei vaan ymmärrä mikä se ääni on, mikä sen merkitys on, mikä ääni se ylipäätään on ? 

Välillä ihmiset ajattelevat, että hei, hän ei ymmärrä, minäpä huudan jos hän sitten ymmärtäisi asian, EI NÄIN. Se olisi aivan sama asia, että joku tulisi huutamaan meille kiinaksi jotain, ei me ymmärrettäisi asiaa sen enempää. 

Ihmettelyistä ja kyselyistä johtuen, saimme vuoden lopulla lähetteen kuulontutkimukseen. Tänään se aika koitti. Olen puhunut sukulaisille ja kavereille, miten turhauttavalta tuntuu mennä sinne. Ihanaa, että nykypäivänä asioita tutkitaan tarkkaan, mutta tämä asia tuntui niin itsestään selvältä. 

Meidät pyydettiin kirurgisen sairaalan tutkimushuoneeseen. Siellä hoitajat puhuivat Altsulle aivan kuin kelle tahansa. Antoivat ohjeet kuin kelle tahansa lapselle, JOKA YMMÄRTÄÄ JA PUHUU. Itse istuin hieman sivummalla ja katsoin, kun A oli kovin hämillään ja yritti saada selvää, mitä häneltä nyt vaaditaan. 

He eivät mitä todennäköisemmin tienneet Alexsandran diagnoosia. Selvensin hieman heille ja johan alkoi ymmärrystä tulla. He kokeilivat ensin tekemisen ja leikin kautta kuulemista, joka Alexsandran kohdalla meni ehkä hieman kikatteluksi ja pelleilyksi. Hienosti hän silti malttoi istua, mutta tehtävä oli ehkä hieman haastava ujolle ja tämän diagnoosin omaavalle tytölle. 

Lopuksi kuuloa mitattiin sellaisilla korviin laitettavilla tötsillä. Ne mittasivat korvasta jotakin, joka sitten kertoo sen, kuinka hän kuulee. Altsu oli todella reippaasti ja sai paljon kehuja. A onkin jo konkari tutkimusten suhteen.

Tutkimuksen jälkeen oli lääkäriaika, joka sitten kertoi meille tulokset. Hän myös tutki korvat, suun ja tunnusteli kaulan. Lääkäri kysyi minulta, että onko minulla ollut huolta tytön kuulosta. Vastasin, että ei, kyllä sen huomaa, että hän kuulee.

No kuuleeko Alexsandra ? 

No kuulee ! Tutkimuksissa ei löytynyt mitään poikkeavaa ja tytön kuulo on aivan normaali ! Tämän minä olen aina tiennyt. Äidinvaisto, tulen luottamaan siihen aina. Tutkimus tehtiinkin lopulta varmuuden vuoksi, jotta sekin asia voidaan pudottaa pelistä pois. Kyseessä on siis edelleen landau-kleffnerin oireyhtymä, jonka seurauksena tyttö ei oikein ymmärrä puhetta ja ääniä. 

(Lääkityksen vaikutuksista kerron myöhemmin omassa postauksessa, jääkää odottelemaan)

Susanna

Sup3r ihana BLAA! (+ARVONTA)

Mikä blaa ? Olen aikaisemminkin testaillut tämän yrityksen vaatteita ja olin ensi näkemältä aivan myyty. Blaa on suomalainen yritys, joka tekee värikkäitä, arkisia ja laadukkaita vaatteita. Suurimmaksi osaksi valikoimaan kuuluu lastenvaatteet, mutta seasta löytyy myös aikuisille tuotteita. 

Vaatteet kestää todella hyvin pesua ja kestävät hyvinä lapselta toiselle. Meillä on Jooalla ollut yksi ihana oranssi blaan paita, joka on vieläkin kuin uusi. Ei ole nukkaantunut tai riutuneen näköinen, väritkin pysyneet loistavasti ! Eli ihan super kestävää ja hyvää materiaalia. Vaatteet on orgaanista puuvillaa ja GOTS-sertifioitua. 

Blaan vaatteet vastaavat mielestäni kokoaan. Näissä kuvissa Sennillä on 74/80 kokoinen ihana vaaleanpunainen pääskyjumpsuitti päällään, tyttö on noin 71,5cm. Jooalla on 98/104 kokoinen harmaa pääskyhuppari, poika noin 87cm. Alexsandralla 110/116 kokoinen vaaleanpunainen pääskymekko, tyttö on 101cm. Minä sain ihanan harmaan pääskymekon koossa S, joka on minulle mukavan rento. 

Tarkoituksella otin lapsille hieman isommat koot, jotta vaatteet menevät pidempään. Niinkuin aiemmin mainitsin, nämä kestävät käyttöä, eivätkä mene miksikään pesussa. Vaikka kuinka yritän etsiä jotain huonoa, en keksi. Pelkkiä hyviä kokemuksia blaan vaatteista. Näitä käyttää oikein mielellään, niin kotona kuin päiväkodissakin. 

PÄÄSKYHAALARI PINKKI

PÄÄSKYHUPPARI HARMAA

PÄÄSKYMEKKO PINKKI

PÄÄSKYMEKKO HARMAA

ARVONTA

Sain mahdollisuuden järjestää yrityksen kanssa teille ihanille lukijoille arvonnan ! Palkintona on vapaa valintainen pääskytuote. PÄÄSKYTUOTTEET löydät täältä.

Kommentoimalla kommenttikenttään mieleisimmän pääskytuotteen, saat yhden arvan. Liittymällä lukijaksi, saat toisen arvan. Kerro kommentissasi monellako arvalla olet mukana. Onnea arvontaan ! <3 Arvonta päättyy 26.3 !

MUOKS: Laittakaa kommentin yhteyteen sähköpostiosoitteenne, jotta saan voittajaan yhteyttä ! :)

| Yhteistyössä BLAA! |

Susanna

Prinsessa ei sotke käsiään

Ulkoillaanko teillä joka säässä ? Olen itse kuulunut siihen kategoriaan, jotka mielellään jää sisälle vähän huonomman sään sattuessa. Tai no, kuulun siihen vieläkin, mutta lapset menevät edelle. 

Ihan kauheilla paukkupakkasilla ei kyllä mielellään mennä ulos jäätymään, siitä ei nauti kukaan. Nyt kevään tullessa kuvioihin, myös ihanat kuralammikot saapuvat ilahduttamaan lapsia. Pitäähän niitä käydä vähän testaamassa.

Eilen taas kauhusta kankeana katsoin, kun Alexsandra ja Jooa pomppivat isoissa lammikoissa. Hiekkalaatikollakin oli aivan super ihana lätäkkö, jossa molemmat vuoronperään istuivat. Vielä ei olla siirrytty välikausivaatteisiin, koska ulkona on kuitenkin sen verran kylmä. Molempien haalari pitävät kokemuksien perusteella hyvin vettä. Jooan haalarista toki löytyy tuo kurahaalari ominaisuus, joka on ihan paras tälläisillä keleillä. Molemmilta löytyy vikingin goretex kengät, jotka myöskin hylkivät hyvin vettä. Tässä kyseisessä kuraleikissä kengät saattoivat hieman hörpätä vettä, hups. 

Senniä ei ulkoilu aina nappaa ja mieluiten hän keinuu sen ajan, istuu rattaissa, roikkuu jaloissa tai on sylissä. Hyh hyh, eihän prinsessa voi liata käsiään. Tätä on ollut siitä lähtien, kun aloin tutustuttamaan tyttöä ulkoiluun. Nyt hän on parisen kuukautta yli vuoden, eikä ulkoilu maita vieläkään. Lumisilla keleillä hänen oli vaikea kävellä, kuraisilla keleillä neiti sotkeentuisi sohjoon. Kamala äiti, kun laittaa prinsessan maahan leikkimään. 

Sateesta ja kuralätäköistä huolimatta me ulkoillaan valehtelematta joka päivä, edes pienen hetken. Lapset saavat purkaa energiaa ja me kaikki saadaan raitista ilmaa, ulkoilu piristää aina !

Okei okei, välillä ei todellakaan tekisi mieli olla ulkona kastumassa läpimäräksi, mutta mitä sitä ei tekisi ihanien rakkaiden lasten vuoksi. 

Odotan ihan älyttömän paljon, että kevät saapuisi oikein kunnolla. Se keväinen sää on niin parasta. Meillä on melkein kaikki kevät vaatteetkin jo hommattuna, hih. 

Odotatteko te kevättä ? Mikä on lempi vuodenaikanne ? Minä rakastan kevättä, jos se ei tullut jo selväksi <3

Susanna