Yli kaksivuotiaat eivät saa nukkua päiväunia.

Esikouluiän lähestyessä jäävät päiväunet yleensä pois. Lapsi kuitenkin tarvitsee päivän aikana pienen lepohetken, jotta hän rauhoittuu ja jaksaa päivän loppuun asti. Leikki-ikäisen lapsen unentarve on noin 10-13 tuntia päivässä. 

Säännöllinen elämänrytmi luo lapselle turvallisuutta ja helpottaa lapsen oloa päivän aikana. Ruokailut, leikit, ulkoilut, päiväunet yms ovat yleensä samoihin aikoihin, silloin lapsi tietää mitä on tulossa seuraavaksi. 

Joskus päiväunet kuitenkin vaikuttavat yöuniin ja iltaisin unen saantiin. 

Luin artikkelin, jossa kehoitetaan lopettamaan lapsen päiväunet kun lapsi on kaksivuotias. Tutkimuksen mukaan päiväunet  pidentää nukahtamisaikaa illalla ja lyhentää kokonaisuudessaan yöunta. 

Tutkimuksen mukaan lasten yöunen laatu heikkenee, jos he lepäävät iltapäivällä. Uniajan pituus ja laatu on puolestaan suoraan yhteydessä lapsen terveyteen ja kehitykseen. 

Päiväunien vaikutus käyttäytymiseen ja kehitykseen ei ollut yhtä selvä kuin yöunen laatu. Tutkijoiden mukaan ei ole kuitenkaan tarpeeksi todisteita siitä, että yli kaksivuotiaiden päiväunet kannattaisivat.

Artikkelin kommenteissa oli kirjoitettu muunmuassa että ihan höpöhöpö tutkimus. Ja joo saattaa olla totta mutta ehkä joskus 4-vuotiaana. On kommentteja joissa aikuiset ihmiset kertovat itsekkin nukkuvan päiväunia. 

Itse pienten lasten äitinä näen, että päiväunet ovat vielä meidän lapsilla tarpeen. Alexsandra ei nuku enää päiväunia, mutta hän onkin hieman yli neljävuotias. Jooa 2v8kk nukkuu vielä päivittäin päiväunet, harvoin on päiviä kun ei nuku. Senni 1v7kk nukkuu päivittäin kahden tunnin päiväunet. 

Kun jätin Alexsandran päiväunet pois, meidän illat parani huomattavasti. Hän ei jaksa enää illalla riekkua kun mikäkin huligaani pitkin huonettaan. Päiväuni aikaan yritän, että A lepäisi edes hetken, laitan muumit pyörimään tai jotain rauhallista puuhaa. 

Jooa on puolen päivän jälkeen niin väsynyt, että tarvitsee vielä päiväunet. Hän nukkuisi kahdesta kolmeen tuntia, jos häntä ei herätetä, samoin Senni. 

Olen kokeillut myös sellaisia päiviä, että vain Senni on nukkunut päiväunet. Silloin meidän illat ovat kaikista helpoimpia ja kaikki nukahtavat nopeasti ja nukkuvat koko yön putkeen. Jooa siis jaksaa valvoa koko päivän putkeen, mutta tuntuu että se on melkein lapsen rääkkäämistä kun joutuu olemaan yliväsyneenä.

Kuitenkin koen, että annan Jooan vielä nukkua päiväunet koska hän on silminnähden väsynyt eikä jaksa mitään jos ei saa nukkua päiväunia. Hän myös kiukuttelee minkä kerkiää, jos ei saa nukkua. Hän ihan oma-aloitteisesti kertoo että on väsynyt ja haluaa nukkumaan. En halua sitä häneltä kieltää, hän on vielä niin pieni. 

Olenkin nyt sellaisessa testaus vaiheessa, että annan kahden pienemmän nukkua päiväunia noin puolitoista tuntia. Katsotaan miten vaikuttavat meidän iltoihin vai joutuuko päiväunia lyhentämään entisestään. 

Minkä ikäisiä lapsia sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy ja nukkuvatko he päiväunia ? :)

Susanna

En kunnioita lapsiani. Lapseni haastavat minut oikeuteen.

Liian avoin, liian sulkeutunut. Aina bloggaajat saavat kuulla näitä kommentteja. Mikään ei ole hyvin, mikään ei riitä. 

Itse olen nyt jonkin aikaa saanut kuulla monesti, että olen liian avoin eikä lapsillani ole mitään yksityisyyttä. Miksi kerron kaiken. Miksi kerron lasteni sairauksista, miksi kerron mitäkin. 

Miksi kerron, jos itse olen hölmöillyt. Miten helvetissä kehtaan kertoa, että olen vuotanut verta kymmenen kuukautta putkeen. 

Sitten on niitä jotka ovat kiittäneet kirjoituksistani. Teitä jotka arvostatte kirjoituksiani ja annatte minulle hyvää palautetta. Teitä on siellä paljon, joita olen saanut auttaa kertomalla omia kokemuksiani. 

Haluan jakaa ihmisille tietoa, josta he eivät välttämättä tiedä. Haluan auttaa ihmisiä kokemuksieni kautta. 

Koko tämän blogihistorian luetuimpia postauksia on muunmuassa: Lääkemyrkytys ja lastensuojeluilmoitus, Harvinainen oireyhtymä, Harvinainen oireyhtymä: Purkaus aivoissa loppunut ja Pimppi riesana. 

Miksiköhän nämä ovat suosituimpien joukossa ? Koska nämä ovat kiinnostaneet ihmisiä ! Eihän näitä muuten olisi luettu jos ne eivät olisi mitenkään koskettanut ihmisiä. Nämä ovat myös niitä postauksia, joista olen saanut hyvää sekä huonoa palautetta. 

Teksteissäni en loukkaa lapsiani millään tapaa, he eivät voi hävetä tekstejä, joissa he esiintyvät. Aiheet ovat hyvin harkittuja.

Miksikö kirjoitin esimerkiksi juurikin näistä asioista ? Olisinhan voinut olla hiljaa ja jättää kertomatta.

Lääkemyrkytys jutun halusin jakaa, koska en itse todellakaan ajatellut että lapset kiipeäisivät korkealle kaapille. Lääkelaatikko oli mikron päällä olevassa kaapissa, ylimmällä hyllyllä. Olin todellakin siinä uskossa, että näin voi olla eivätkä lapset sinne pääse. 

Niin vaan nokkelat lapset hiipivät aamulla hiiren hiljaa, kiipesivät tasoille ja olivat ottaneet lääkelaatikon ! Miten voi tulla edes mieleen ! Tässä näimme lasten ajatusmaailmaa ja sitä, että lääkkeet lukolliseen kaappiin. Halusin jakaa tämän, kertoa oman kokemukseni asiasta ja olla muille tällä tavalla avuksi, huonona esimerkkinä. Tarkoitukseni oli mennä ihmisten tunteisiin ja pistää miettimään. Onnistuin, koska mä voin. 

Miksikö kerroin veren vuodoistani, joista olin kärsinyt kymmenen pitkää kuukautta. Siksi, koska ajattelin kertoa oman kokemukseni kierukan haitoista. Jotkun kertovat siitä miten kierukka on sopinut heille, minä kerroin tarinan siitä miten se ei sopinut minulle. 

Alexsandran harvinainen oireyhtymä, miksi haluan jakaa sen teidän lukijoiden kanssa ? Siksi, koska minä voin. Suomessa on todettu LKS-lapsia alle 20, miksen minä olisi se joka pistäisi tietoa eteenpäin ja kertoisin ihmisille, että tälläistäkin voi tapahtua. 

Niin vaan ajateltiin, että meidän kolmevuotias tyttö olisi täysin terve, näin ei ollut. Halusin kertoa siitä teille lukijoille, täällä julkisesti kaikille. En halunnut siitä mitään draamaa, vaan kertoa mitä meidän arki on. Mikä tämä LKS oikein on, miten tämä vaikuttaa arkeen, elämään. 

Landau-kleffneriinkin liittyen olen saanut paljon hyvää kommenttia ja tsemppejä. On toki teitäkin, kenen mielestä loukkaan lapsen yksityisyyttä enkä kunnioita lapsiani. Omat lapseni haastavat minut oikeuteen. 

Voin vaan sanoa teille joita minun postaukseni eivät kiinnosta, olkaa sitten lukematta ! Niin vaan kummasti luette vaikka ei kiinnosta. Tai jos luette niin ennenkuin julkaisette kommenttinne voisitte miettiä kaksi kertaa mitä olette kommentoimassa ja mihin asiaan. Mielipiteitä saa olla, mutta ilmaisutapoja on monia. 

Tämä ei tapahtunut täällä, vaan ilta-sanomien fb-sivuilla. TÄSSÄ LINKKI. Siellä ensimmäisiä kommentteja joita Alexsandran sydroomaan liittyen kommentoitiin oli: 

"En minäkään ymmärtäisi jos mun nimestä väännetteäisiin ihmeellisiä lempinimiä. Miksi laittaa monimutkainen nimi, jos sitä ei kuitenkaan viitsitä käyttää vaan se korvataan mitään sanomattomilla "lempi"nimillä. " 

Tämä kyseinen kommentti oli tosiaan ensimmäisten joukossa. Erika, mitä päässäsi liikkui kun kommentoit tämän kommentin julkisesti aiheeseen, jossa kerrotaan lapsen syndroomasta, jonka seurauksena hän ei ymmärrä eikä puhu ! 

Lyhyen avautumisen jälkeen haluaisinkin kuulla teiltä lukijoilta, MISTÄ AIHEISTA TE HALUAISITTE LUKEA ? 

Olisiko sellainen teksti mielenkiintoinen kun kerron monelta heräsin, monelta söin aamupalaa, oliko ulkona aurinkoinen vaiko sittenkin sateinen ilma ?

Nyt annan oikein luvan kertoa mitä te haluatte minun kirjoittavan ! Kommenttia tulemaan, kiitos. 

Susanna

Lapsi itkee itsensä tajuttomaksi

Minun kaksi lasta kolmesta saa affektikohtauksia, monta kertaa viikossa. Affektikohtauksessa lapsen henki salpaantuu ja tilanne voi jatkua jopa tajuttomuuteen. 

Affektikohtaukseksi kutsutaan voimakkaan itkun yhteydessä esiintyvää kouristuskohtausta. Kohtauksen voi laukaista muunmuassa kipu, pelko tai suuttumus. Kohtauksen aikana lapsi alkaa huutamaan, eikä hengitä samaan aikaan. Tämän seuraksena voi syntyä kouristuskohtauksia ja lapsi voi mennä tajuttomaksi. 

Yleensä kohtaukset helpottuvat nopeasti ja ovat vaarattomia. Kohtauksen aikana lasta tulisi rauhoitella ja pitää sylissä. Kohtauksen jälkeen lapsi kaipaa syliä ja painautuu vanhempaansa vasten lohtua hakemaan. Kohtaus voi laueta myös puhaltamalla nenään, meillä tämä harvoin auttaa.

Jossain tapauksissa lapsi voi oppia käyttämään kohtauksia hyväkseen, jos hän huomaa, että vanhempi antaa periksi kohtauksen tullessa.

Meillä Jooa ja Senni saavat näitä kohtauksia. Jooan kanssa on aina ollut niin, että hän rupeaa huutamaan eikä välttämättä muista hengittää. Hän alkaa kouristella ja naama muuttuu siniseksi. Pidän häntä sylissä ja rauhoittelen, jolloin kohtaus laukeaa. 

Senni on aina ollut todella tuittupää. Hän alkaa huutamaan siitä, jos jokin ei mene niinkuin haluaa. Hän huutaa ja menee maahan makaamaan. Ei hengitä, huutaa vain. Otan hänet syliin ja melkein aina kohtaus laukeaa siihen, että tyttö menee tajuttomaksi. Kun hän virkenee, on hän todella väsynyt ja haluaa vain olla sylissä. 

Kohtaukset eivät tosiaan ole vaarallisia, mutta kyllä ne säikäyttävät aina kun toinen menee tajuttomaksi tai kun toinen huutaa ääneti naama sinisenä. 

Näiden kanssa on vain oppinut elämään ja herkästi on katsottava lasten perään, että osaa mennä avuksi jos kohtaus alkaa. 

Liian herkästi en kuitenkaan ota syliin, jos huomaan että kohtaus menee itsestään ohi. Lapset osaavat hyvin käyttää kohtauksia edukseen, jolloin äidin pitäisi antaa periksi asioissa. 

Olen kuitenkin äiti, jota lapset eivät pompottele, edes kohtausten varjolla. Jos kohtaus alkaa silloin, kun on "valtataistelu" menossa niin silloin jää kyllä lapsi kakkoseksi. Näissä tapauksissa kohtaukset ovat menneet itsekseen ilman syliä ohi ja lapsi on huomannut, että ihan turhaa kun ei tuo äiti anna periksi. 

Muiden ihmisten kanssa lapset eivät ole kuulemani mukaan saanut kohtauksia, joten liekö sitten liittyy siihen, että saavat sillä äidin huomion kuitenkin ? hmm.

Muita kenen lapsilla/tai itsellä affektikohtauksia ? Miten arki sujuu ?

Susanna

PIMPPI riesana.

Pimppi, se yks helkkarin riesankappale. Viimeiset kymmenenkuukautta se on todellakin ollut minulla pelkkä riesa, joka ei ole hellittänyt sitten millään. 

Kävin viime lokakuussa ottamassa mirena kierukan. Voitte lukea siitä TÄSTÄ. Aiemmin olin sitä mieltä, että en ehkä kuitenkaan halua kierukkaa, mutta niin vaan kävin sen sitten ottamassa. Ensimmäiset oireet viittasivat siihen, että se sopisi minulle ja vuotoja ei niinkään tule. 

Voin kertoa, että tuo oli todella hyvä ehkäsy. Kymmenen helkkarin kuukautta olin kuvainnollisesti ketsuppipurkki alaspäin roikotettuna. Koko tämän kymmenen kuukautta verta tuli ihan hemmetisti. Kävihän se ehkäisyksi, koska siinä ei todellakaan tehnyt mieli tehdä mitään. 

Ennen kesää varasin ajan kierukanpoistoon, kunnalle. Sain ajan kolmen viikon päähän soitosta. Viikkoa ennen poisto aikaa vuotoni loppuivat. Kun menin poistamaan kierukkaa, sanoinkin että pidän sen. 

Lääkärikin oli sitä mieltä, että eiköhän se nyt ole tasoittunut ja vuodot olisivat siinä. Lääkäri vielä tarkisti silmämääräisesti ja kokeili, että kierukka on paikoillaan. 

Käynnin jälkeen vuodot alkoivat taas. Saattoi oli muutama päivä ilman vuotoja, mutta muuten verta vain tuli. 

Pienikin yskäisy niin housut olivat ihan veressä. Täytyi kulkea kokoaika side housuissa. Tunsin aina kun verta alkoi tulla ja oli pakko juosta vessaan, koska side ei aina riittänyt. Pissalla käydessäni pönttö oli aivan veressä ja verihyytymiä tuli päivittäin. 

Viime viikolla päätin, että maanantaina soitan ajan. Kunnalta sain taas ajan parin viikon päähän, joten peruin sen heti. Soitin lääkärikeskus Aavaan ja sain sieltä keskiviikoksi ajan. 

Keskiviikkona jännitti ja samaan aikaan olin intopiukeana, kohta nämä vuodot olisivat vain historiaa ! 

Gynekologi katsoi kierukan lankoja ja totesi että nyt hän ihan mielenkiinnosta katsoo ultralla, onko kierukka edes paikoillaan.

EI OLLUT ! Kierukka on koko saatanan kymmenenkuukautta ollut väärässä paikassa väärin kiinni. Ei ihme, että verihyytymiä ja verenvuotoa on tullut ihan sairaalloisen paljon. 

Niin vaan epäilyt kunnan terveysasemia kohtaan kasvaa. Osaako kukaan tehdä hommiaan ? Varmasti, mutta miksi kohdalleni sattuu aina ne, joita ei paskaakaan kiinnosta mitä tekevät. 

Nyt on kierukka irti enkä uutta ainakaan vähään aikaan halua. Otin tilalle e-pillerit, stefaminellet. Samat kuin yazzit, mutta halvempi rinnakkaisvalmiste. Näitä otetaan joka päivä, neljä viimeistä pilleriä liuskassa on lumepillereitä. Ei ainakaan mene sekaisin tai unohda ottaa pillereitä kun otetaan päivittäin. 

Katsotaan miten näiden pillereiden kanssa käy. Näitä en ainakaan voi laittaa väärään paikkaan (ehe ehe). Ajattelin laittaa herätyskellon joka päivä soimaan tiettynä kellonaikana, jotta ainakin muistan ottaa !

Tällä hetkellä olen tyytyväinen päätökseen, etten enää jäänyt odottamaan vuodon tasaantumista. Nyt odotellaan tuleeko pillereistä jotain haittavaikutuksia vai tuleeko laisinkaan. 

Miten ihminen voikaan olla super onnellinen kun saa käyttää tamppoonia ! En uskaltanut kierukan kanssa sitä käyttää. Nyt ei tarvitse kulkea vaipat housuissa joka päivä. Saan myös pukea ihan mitä vaan päälleni, pelkäämättä milloin veret luiskahtaa siteestä yli. 

Lukisin mielelläni muiden kokemuksia mirena kierukasta ja näistä stefaminelle e-pillereistä. 

Susanna

MacBook Air: Intoa bloggaamiseen ja opiskeluun

Eilen postisetä toi minulle intopiukeana odotetun paketin: MacBook Airin. Tiesin, että se saapuisi päivän aikana, mutta vasta illalla. Oli pakko odottaa koko päivä. Nyt se on minulla, uusi kone, jolla pääsen bloggaamisessa ja opiskelussa kunnolla vauhtiin. 

Heti ensi kättelyssä lataukseen lähti lightroom, täytyy opetella käyttämään sitä. Jos jollakin on vinkkejä lightroomin käyttöön niin otan niitä mielelläni vastaan. Seuraavaksi täytyy ostaa office-paketti, joka sisältää powerpointit ja tekstinkäsittelyohjelmat.

Tätä ennen minulla on ollut käytössä muunmuassa acer ja hp pavilion. Nämä on olleet niin hitaita minun käytössäni. Olen menettänyt kärsivällisyyteni noiden kanssa niin monta kertaa, etten edes osaa sanoa montako. 

Olen kuullut ja lukenut MacBookeista pelkkää hyvää. Ovat tehokkaita ja nopeita ja hinta laatusuhde kulkevat käsikädessä. Ovat luotettavia ja hyviä. 

Nyt kone on minulla ensimmäistä kertaa käytössä ja olen todella tyytyväinen ! Niin nopea ja ennen kaikkea laadukas. Keveys on iso plussa, konetta voi kantaa mukana minne ikinä menetkin. Itse pystyn nyt kantamaan konetta mukaan vaikka kouluun !

Olen monesti vältellyt koneelle menoa, koska melkein aina joudun menettämään hermoni. Ikinä postauksen kirjoittaminenkaan ei mennyt niinkuin suunnittelin, aina joku ohjelma (tai koko kone) bugitti. 

Nyt voin hyvillä mielin tulla koneella ilman että joudun miettimään tuleeko kohta joku häiriö. Nyt netti toimii nopeasti niinkuin haluan, nyt ohjelmat pyörivät niinkuin haluan. 

Uskon todella, että MacBook Air oli hyvä ostos ja nyt voin hyvillä mielin odottaa myös opiskeluiden aloittamista. Onhan minulla nyt nopea ja laadukas kone koulutehtävien tekemiseen. Suosittelen !

Lukisin mielelläni mikä kone sinulta löytyy, minkälaisia kokemuksia, plussia ja miinuksia ?

LIGHTROOM vinkit myös kommenttikenttään <3

Susanna