sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Parhaat kiipeilypaikat ?


Tekisi mieli jättää nämä kuvat vain tähän ja olla sanomatta mitään. Ehkä kuitenkin avaudun hieman tästä meidän pienimmästä apinasta.

Hän on oppinut jokunen aika sitten kiipeämään kaikkialle. Mitä korkeammalle pääsee, sitä parempi, vai onko sittenkään ?

Joka päivä saan pelastaa tämän pienen apinan ties mistä. Milloin hän on kiivennyt ikkunalaudalle, milloin pöydälle, milloin roikkuu tuolissa, milloin mitäkin. Mikä parasta, hän ei pääse itse pois. Senni kiipeää ja alkaa huutamaan, kun ei pääsekkään pois, yhyy. Sohvalle täytyy myös kiipeillä, sieltä hän pääsee onneksi itse pois. Sohvalla kuitenkin pompitaan kielloista huolimatta ja melkein viikottain jonkun pää kolahtaa lattiaan..

Luulempa, että tämä pienin on ehkä hieman ottanut mallia isommilta ja tietää mitkä on hyviä korokkeita kiipeilyn avuksi. Muunmuassa pikkujakkarat on ihan täydelliset tähän hommaan, parkkitalokaan ei kyllä jää kakkoseksi tässä hommassa. 

Olenkin uhkaillut lapsia, että heitän pikkujakkarat menemään, jos niitä ei käytetä oikein. On meinaan todella rasittavaa juosta kolmen perässä ja miettiä kukahan kaatuu seuraavaksi jakkaran kanssa, tai kuka löytyy keittiön lavuaarista istumasta. Parkkitalokin on monta kertaa meinannut lentää parvekkeelle jäähylle, mutta vielä on saanut jäädä. 

Isompien lasten lemppari kiipeilypaikka taitaa tällä hetkellä olla vaatekaapin hyllyt. Niitä pitkin on todella kiva kiipeillä ja jäädä ylähyllyjen vangiksi, kun taidot ei riitäkkään tulla alas. 

Ilmiantakaa teidän pienet apinat, mistä olette heidät pelastaneet, mitkä on ne the kiipeilypaikat teidän kotona ?



Susanna

maanantai 23. tammikuuta 2017

Kaksivuotiaan fiiliksiä päiväkodin aloittamisesta + Vinkit vanhemmille


Jooa aloitti päiväkodissa tasan kaksi viikkoa sitten. Saimme hänelle paikan samasta päiväkodista jossa isosiskokin on. Jatkan itse kesän jälkeen koulua, joten siksi Jooa sai nyt aloittaa hoidossa, jotta on sitten pehmeämpi pudotus karuun arkeen. Sennillä tämä on edessä sitten elokuussa. 

Päiväkoti tekee hyvää Jooalle, hän on tähän asti ollut niin mammanpoika ettei toista. Pääsee vähän irrottautumaan minusta ja näkee, että elämässä on paljon kivoja juttuja, vaikka äiti ei olisikaan siinä kokoaika. Päiväkodissa saa myös kavereita, se kehittää sosiaalisia taitoja, oppii käytöstapoja ja auttaa toki puheenkehityksessäkin. 

Mitä mieltä tämä meidän kaksivuotias sitten oikein olikaan koko tästä päiväkoti hommasta ? Ennen aloitusta hän puhui, että on kivaa mennä päiväkotiin, oli innoissaan uusista päiväkoti tossuistaan ja odotti päästä päiväkotiin.


Sitten kun tämä eräs maanantai koitti ja mentiin päiväkodille, Jooa olikin täysin erimieltä. Hän huusi, että haluaa kotiin, haluaa olla äitin kanssa. Rauhassa selitin hänelle, että "päiväkodissa on kivaa, Jooa leikkii siellä ja siellä on paljon kavereita. Äiti rakastaa sinua ja äiti tulee kohta hakemaan sinut kotiin." "Jooalla ei ole mitään hätää." Tämän jälkeen lähdin, Jooa jäi huutamaan hoitajan syliin. 

Kun ensimmäinen päivä oli kulunut ja menin hakemaan lapsia päiväkodista, minulle kerrottiin, että Jooa oli huutanut koko päivän. Hän ei ollut syönyt, nukkui sentään päiväunet. Hän oli protestoinut heti, eikä hyväksynyt sitä, että äiti hylkäsi hänet sinne. Jooan ensimmäiset sanat minulle oli "Äiti...Hooa huutaa..." ja hän rupesi itkemään. 

Kotona jatkoimme päiväkodista puhumista ja kerroin miten kivaa siellä on, ja että joka päivä äiti tulee hakemaan, eikä hänellä ole mitään hätää. 

Toinen päivä koitti ja hän jäi sinne taas huutamaan. Iltapäivällä minulle kerrottiin, että huuto oli kuitenkin loppunut äkkiä ja oli ollut oikein reipas poika. Nähdessään minut itku kuitenkin alkoi ja hän sanoi haluavansa kotiin. 

Ensimmäisten päivien aikana hoitajat olivat hakeneet Altsun Jooan seuraksi, jotta Jooa tuntisi olonsa turvalliseksi ja huomaisi, että ei ole mitään hätää. Jooa oli myös käynyt omatoimisesti välillä katsomassa, että onhan se isosisko vielä tallella. 

Kahtena ensimmäisenä päivänä hän oli myös kuulemma pistänyt kengät jalkaansa ja lähtenyt perääni juoksemaan. Onneksi pihalla on portit ja ne ovat aina kiinni.

Ensimmäiset päivät menivät vähän niin ja näin, mutta heti ensimmäisen viikon loppu puolella Jooa huomasi, että onhan se päiväkoti ihan kiva paikka. Ei huutanut enää, kun lähdin, eikä huutanut kun tulin hakemaan. Edistystä alkoi näkymään jo nopeasti. 

Jooa on kehuttu hyvin fiksuksi ja osaavaksi pojaksi. Nyt parin viikon jälkeen Jooa on jo kuin vanha konkari päiväkodissa. Puhuu kotona, että siellä on kivaa ja kertoo mitä ovat tehneet. Välillä saattaa rivien välistä pilkistää pientä epävarmuutta päiväkotia kohtaan, mutta eiköhän sekin hälvene ajan myötä. 





VINKIT VANHEMMILLE

Kun lapsi aloittaa päiväkodin, käykää tutustumassa ennen aloitusta, näin mekin teimme ja auttaa kyllä lasta siinä, että on tutustunut ympäristöön ja hoitajiin jo aikaisemmin. 

Kun viet lapset aamulla hoitoon on hyvä, että hoitaja tulee toivottamaan tervetulleeksi, hyvästele hänet rauhassa, anna pusut ja halit ja lähde rauhassa pois. Vaikka lapsi huutaisi ja yrittäisi takertua sinuun on hyvä näyttää lapselle omalla toiminnalla, ettei hänellä ole mitään hätää ja kaikki sujuu hienosti, vaikka et olisikaan siellä, tulet kyllä iltapäivällä sitten hakemaan lapsen kotiin. 

Valmistaudu itse henkisesti eroon, jotta pystyt sitten eron hetkellä olemaan itse rauhallinen. Käy mielessäsi etukäteen vaiheet läpi, jotta olet itse valmis. Jos sinua itkettää, itke vasta hoitopaikan ulkopuolella. Lapselle täytyy viestiä, että kaikki on hyvin, eikä ole mitään hätää. 

Kun haet lapsen päiväkodista, osoita iloa jälleennäkemisestä. Itse menen heti halaamaan ja pussaamaan lapsia ja näytän, että olen todella iloinen, kun näen heidät. Kysyn miten on mennyt ja oliko kivaa. Vaihdetaan hoitajan kanssa päivän kuulumiset ja kehun lasta miten hienosti hänellä on mennyt. 

Hakutilanteessa ole kärsivällinen, lapsella on ollut sinua ikävä ja saattaa purkaa tunteitaan. Rauhassa puetaan ulkovaatteet päälle ja autetaan tarpeen tullen. 

Olisi hyvä, jos alkuvaiheen iltapäivät pyhitetään kokonaan yhdessäoloon. Lapsi tarvitsee nyt paljon huomiota ja hänelle on hyvä näyttää, että äiti on tässä ja äiti rakastaa, vaikka lapsi onkin päivät päiväkodissa. 

Lapsen kanssa voi jutella päivänkulusta, voi miettiä mitkä ovat kivoja juttuja ja mitkä ei niin kivoja. 

Lapsi voi ottaa päiväkotiin mukaan jonkin tärkeän lelun, meidän lapsilla on molemmilla unipuput mukana, niiden kanssa kuljetaan pitkin päiväkotia ja ilman niitä he eivät nuku päiväunia. 

Keskustele hoitajien kanssa avoimesti kaikesta. Kun yhteistyö kodin ja päiväkodin välillä toimii, se on ihan mahtavaa ! 

Mikä tärkeintä, älä sysää kokonaan lapsen kasvatusta päiväkodille. Lapsi tarvitsee vanhempia, heidän huomiota, muista leikkiä ja olla läsnä. 


Susanna

maanantai 16. tammikuuta 2017

Näin säästät rahaa hiustenleikkuussa



Mikä onkaan kätevämpää, kuin leikata lasten hiukset itse kotona. Ostettiin jokin aika sitten kotiin oma hiustenleikkuukone ja se on ollut todella kovassa käytössä. 

Olen leikannut nyt muutaman kerran Jooan hiukset itse ja mielestäni ihan hyvällä menestyksellä. Ensin leikkasin kaikki hiukset lyhyeksi. Hiukset kuitenkin kasvavat huimaa vauhtia, jonka jälkeen olen leikannut koneella ainoastaan sivuilta lyhyeksi. 

Mielestäni kätevää leikata itse pojan hiukset kotona, kun se käy niin kätevästi hiustenleikkuukoneella. Säästää myös rahaa, kun ei tarvitse kokoaika juosta parturissa. Hiukset kun tosiaan kasvavat ihan huimaa vauhtia. 

Jooa monta kertaa pyytää itse, että hiukset pitää leikata. Tykkää hiustenleikkuusta, naureskelee ja kehuu että "hyvä äiti", kun suristelen koneella hiuksia lattialle.

Alexsandralta olen napsinut välillä latvoja hiustenleikkuusaksilla, mutta todella harvoin. Tykkään kun tytöllä on pitkät hiukset, joten annan niiden kasvaa ja tasoitan latvoja välillä. Tästä puheen ollen täytyykin lähi päivinä napsia latvat, niin ovat taas siistimmän näköiset. 

Minkälaisia hiuksia teidän pienillä pojilla on ? Leikkaatteko itse kotona vai käyttekö parturissa ? 




Susanna

torstai 12. tammikuuta 2017

Arjen pelastajat top 10 !

1. KAHVI
Aamu alkaa kahvilla. Eikun suihkulla, mutta sen jälkeen herään kunnolla, kun saan kahvia naamaan. Parasta on saada herätä rauhassa ja juoda kuppi kuumaa kahvia. Yleensä se kahvi vain kerkeää kylmentyä, kun tuleekin muuta tekemistä. Mutta ehdottomasti kahvi on arjenpelastajissa siellä kärkipäässä,

2. TALLENTAVA DIGIBOXI
Lapsiperheessä ei aina kerkeä katsomaan ohjelmia silloin, kun ne tulevat televisiosta. Tallentava digiboxi on ihan paras. Saan kännykän kautta tallennettua niin paljon ohjelmia kun vain haluan ja saan katsoa ohjelmat rauhassa silloin, kun on aikaa. Päivittäin boxille tallentuu esimerkiksi salatut elämät, joita on ihana katsoa illalla, kun on saanut lapset nukkumaan.

3. KIRKASVALOLAMPPU
Saatiin joululahjaksi kirkasvalolamppu, jota olen nyt silloin tällöin käyttänyt. Synkenpinä päivinä siitä on oikeesti ollut apua ! Paljon virkeempi olo verrattuna siihen, että on koko päivän pimennossa. Pelkät kattovalot ei todellakaan auta väsymykseen ja nuutuneeseen oloon.


4. LAPSET
Ilman heitä päivissäni ei olisi sisältöä. Lapset on ihan parhautta, jotka todellakin pelastavat arkeni. Välillä hermot ovat kireällä, mutta ei päiväni olisi mitään ilman lapsia. Kuuluvat ehdottomasti top10 kärkeen. Lasten takia jaksan nousta aamulla sängystä, ulkoillaan yhdessä, tehdään ruokaa, lasten kautta arki rullaa !

5. YSTÄVÄT
Ystävät ovat iso osa meidän arkea. On ihanaa, kun pääsee juttelemaan ystävien kanssa ja juomaan kupposen kahvia. Monilla ystävistäni on myös lapsia, joten heidän mukanaan tulee minun lapsilleni leikkikavereita. Ystävät on monen tylsän päivän pelastus ja jos jokin masentaa, voi aina turvautua ystäviin <3

6. PIKKUSISKO
Minulla on maailman paras pikkusisko ! Näemme yleensä monta kertaa viikossa, joka on ihan mahtavaa ! Olen niin kiitollinen hänen avustaan ja tuestaan, jota olen saanut. Häneen voi turvautua, jos on vaikeaa, häneltä voi pyytää apua, jos omat voimat eivät riitä. Lapsetkin tykkäävät kun täti kyläilee ja on meidän seurana <3


7. PIENET APURIT
Kotoamme löytyy kolme pientä apuria, jotka haluaisivat olla kaikessa mukana. Lapset osaavat siivota omat lelunsa pois, välillä pienen kannustuksen avulla. Isoimmat ovat kovinkin omatoimisia, muunmuassa astioiden ja pyykkien kanssa. He menevät todellakin omatoimisesti tyhjentämään astianpesukonetta, jolloin minä riennän avustamaan ja katsomaan, että tilanne on hallinnassa. Altsu osaa myös viikata pyykkejä ja laittaa pyykit omiin pinoihin. Jooa on kova poika imuroimaan ja laittaakin itse töpselin seinään, imurin päälle ja alkaa imuroimaan. Toivottavasti tämä omatoimisuus jatkuu aikuisuuteen asti, tällä hetkellä heistä on välillä myös oikeasti apua !

8. OMA-AIKA
Jokainen ihminen tarvitsee välillä omaa-aikaa, eikö totta ? Oma-aikani on tällä hetkellä esimerkiksi yksin kaupassa käynti. Haaveissa olisi salikortin ostaminen, mutta se on vielä harkinnan alla. Välillä kun pääsee irti siitä arjesta ja saa olla hetken yksin, niin on kivempi taas palata sinne kotiin ja jaksaa paremmin ottaa vastaan lasten kiukuttelut.

9. PÄIVÄKOTI
Isoimmat saavat purkaa energiaa päiväkodissa muiden lasten kanssa. He saavat sieltä ystäviä ja saavat leikkiä samanikäisten lasten kanssa. Oppivat käytöstapoja ja muita käytännön asioita. Päiväkoti auttaa myös puheenkehityksessä, joka varsinkin meidän isoimman kanssa on todella tärkeää. Kun isoimmat on päiväkodissa, minä saan myös hieman hengähtää, tehdä omia juttuja ja antaa pienimmälle aikaa.

10. ISTUMASEISOMALAUTA
Myimme meidän tuplarattaat ja ostimme emmaljunga super vikingit. Hetken mietin, että ostaisinko sittenkin rattaisiin toisen istuimen, jotta Jooa saa istua silloin kun ei jaksa kävellä. Päätin kuitenkin, että hommataan lauta, jossa voi istua. Tämä helpottaa muunmuassa, jos on kiire päiväkodille. Jooa istumaan laudalle, ja eikun vaan menoksi.


Mitkä ovat teidän arjen pelastuksen top10 ? Itse aloin pohtimaan asioita, jotka oikeasti ovat lähellä arkeamme, joista oikeasti on apua. Kaksplus kolleegani Oona heitti haasteen meille muille kaksplus-bloggaajille ja tartuin ilomielen tähän haasteeseen. 


Susanna

tiistai 10. tammikuuta 2017

Valmiina kevääseen, ainakin melkein



Me ollaan valmiina kevääseen ! Minun puolestani talvi voisi jo loppua ja ihanat aurinkoiset kevät ilmat saapua piristämään meidän päiviä. 

Olen ollut tällä kertaa hyvissä ajoin liikenteessä ja ostanut lapsille kevät takit odottamaan lämpimämpiä ilmoja. 

Niinkuin kuvista näkyy, kaikilla on samanlaiset takit. Jooalla vain sininen, tytöillä ihanan pinkit takit. Tämän kevään takeiksi valitsin lapsille mini rodinin picot. Olen ihastellut näitä kuvissa ja nyt sain napattua jokaiselle omat. Olisipa aikuisillekkin näitä ! 

Nämä ovat niin sanotut kauppatakit, joita käytetään kyläillessä ja kaupoilla. Vielä täytyy metsästää ulkoiluun soveltuvat vaatteet. Vinkkejä ? Sennille ja Jooalle harkinnassa name itin softshell haalarit. Mutta mitä tuolle isoimmalle tytölle ? Takki ja housut ? Mistä löytyisi kivoja ?

Viime syksyltä on jemmassa lapsille pipoja, niistä ei ainakaan ole pulaa. Hankinta listalla on vielä kevääksi jokaiselle hanskat ja kengät. Ehkä jonkunlaiset kaulahuivitkin voisi ostaa. 

Onko teillä jo kevääksi ostettu ulkovaatetta ? :)




Susanna

lauantai 7. tammikuuta 2017

NETFLIX vinkkejä ?

Nyt kaipailtaisiin NETFLIX vinkkejä. Olen löytänyt netflixin vasta vähän aikaa sitten, enkä ole pahemmin kerennyt perehtymään sen tarjontaan.

Lastenohjelmia ollaan katsottu jokin verran, mutta ei nämä vielä niin niistä välitä. Itse katsoin o.c:ta, mutta eilen kauhukseni katsoin viimeisen jakson.


Tuli paniikki, että mitä nyt katson ! Olen katsonut o.c sarjaa iltaisin tai lasten päiväuni aikana. Tänään katselin seiniä ja mietin, että mitä sitä nyt katsoisi ? 

Vinkkejä ? Olisiko teillä jokin sarja jota voisitte suositella ? Onko netflixillä lapsille jotain opettavaisia ohjelmia ?


Susanna

tiistai 3. tammikuuta 2017

Uusivuosi, uudet kujeet ?


Ihanaa alkanutta uuttavuotta kaikille ! Tänä vuonna en tehnyt itselleni minkäänlaisia uudenvuoden lupauksia. Ajattelin elää nyt ihan fiiliksen mukaan, niinkuin viime vuonna. Muutenkin tänä vuonna on paljon mitä tapahtuu. Jooan päiväkodin aloittaminen, Altsun puheasiat, Sennin hoitoon meno, minun koulun jatkuminen.. Katsotaan niitä lupauksia sitten taas vuoden lopussa. 

Muutenkin nykyään uudenvuoden vaihtuminen ei ole enää sama asia kuin muutama vuosi taaksepäin. Se on minulle yksi päivä muiden joukossa, eikä nosta minussa kauheesti mitään tunnekuohuja. Vuosi vaihtuu, mutta niinhän se vaihtuu joka vuosi. Olen ehkä vähän tylsä, mutta en jaksa sitä enää kauheesti juhlistaa. 

Uutenavuotena monet tekevät uudenvuoden lupauksia, aloittavat tipattoman tammikuun, herkuttoman tammikuun, mitä näitä nyt on. Onko pakko ? En itse ainakaan näe tarpeelliseksi pitää minkäänlaista lakkoa mistään. Tottakai, jos jokin asia menee yli tai kokee sen tarpeelliseksi niin silloin on hyvä pitää vähän preikkiä, mutta näihin lakkoihin ryhtyy todella moni. Jokainen tekee tottakai miten itse parhaaksi näkee, halusin vain tuoda ihmetykseni esille.

Onko tosiaan niin monella ongelmia esimerkiksi alkoholin kanssa ? Pidätkö sinä tipattoman tammikuun ? Teitkö lakon jonkin muun asian suhteen ? Miksi ? 


Miten te vietitte uudenvuoden ? Me oltiin kiltisti kotona lasten kanssa. Kaverini tuli perheensä kanssa meille viettämään aikaa, söimme tortilloja, valettiin tinat ja kävimme ampumassa raketteja. Lapset ei niinkään ollut raketeista innoissaan. Varsinkin pienimmät olivat hieman peloissaan. Jooa oli aluksi ihmeissään, ja lopulta olisi halunnut olla vain sylissä, kun raketit olivat niin kovin pelottavia. Altsu ei ollut oikein moksiskaan, olisi halunnut mennä vain puistoon leikkimään. Miten teidän lapset reagoivat raketteihin ? 

Onneksi kaikilla lapsilla oli kuulosuojaimet, niin ne vaimensivat ääniä jonkin verran ! Jooalla ja Altsulla oli myös suojalasit, Sennille ei löytynyt niin pieniä siihen hätään. Senni istui koko ulkoilun ajan rattaissa kuomun alla, niin oli siellä suojassa. Olimme onneksi hyvän matkan päässä ammuskelijoista, niin ei ollut sitä vaaraa, että jokin olisi räjähtänyt meitä päin. Olihan teidän lapsillakin kuulosuojaimet jos olitte ammuskelemassa ? 



Susanna