En kunnioita lapsiani. Lapseni haastavat minut oikeuteen.

Liian avoin, liian sulkeutunut. Aina bloggaajat saavat kuulla näitä kommentteja. Mikään ei ole hyvin, mikään ei riitä. 

Itse olen nyt jonkin aikaa saanut kuulla monesti, että olen liian avoin eikä lapsillani ole mitään yksityisyyttä. Miksi kerron kaiken. Miksi kerron lasteni sairauksista, miksi kerron mitäkin. 

Miksi kerron, jos itse olen hölmöillyt. Miten helvetissä kehtaan kertoa, että olen vuotanut verta kymmenen kuukautta putkeen. 

Sitten on niitä jotka ovat kiittäneet kirjoituksistani. Teitä jotka arvostatte kirjoituksiani ja annatte minulle hyvää palautetta. Teitä on siellä paljon, joita olen saanut auttaa kertomalla omia kokemuksiani. 

Haluan jakaa ihmisille tietoa, josta he eivät välttämättä tiedä. Haluan auttaa ihmisiä kokemuksieni kautta. 

Koko tämän blogihistorian luetuimpia postauksia on muunmuassa: Lääkemyrkytys ja lastensuojeluilmoitus, Harvinainen oireyhtymä, Harvinainen oireyhtymä: Purkaus aivoissa loppunut ja Pimppi riesana. 

Miksiköhän nämä ovat suosituimpien joukossa ? Koska nämä ovat kiinnostaneet ihmisiä ! Eihän näitä muuten olisi luettu jos ne eivät olisi mitenkään koskettanut ihmisiä. Nämä ovat myös niitä postauksia, joista olen saanut hyvää sekä huonoa palautetta. 

Teksteissäni en loukkaa lapsiani millään tapaa, he eivät voi hävetä tekstejä, joissa he esiintyvät. Aiheet ovat hyvin harkittuja.

Miksikö kirjoitin esimerkiksi juurikin näistä asioista ? Olisinhan voinut olla hiljaa ja jättää kertomatta.

Lääkemyrkytys jutun halusin jakaa, koska en itse todellakaan ajatellut että lapset kiipeäisivät korkealle kaapille. Lääkelaatikko oli mikron päällä olevassa kaapissa, ylimmällä hyllyllä. Olin todellakin siinä uskossa, että näin voi olla eivätkä lapset sinne pääse. 

Niin vaan nokkelat lapset hiipivät aamulla hiiren hiljaa, kiipesivät tasoille ja olivat ottaneet lääkelaatikon ! Miten voi tulla edes mieleen ! Tässä näimme lasten ajatusmaailmaa ja sitä, että lääkkeet lukolliseen kaappiin. Halusin jakaa tämän, kertoa oman kokemukseni asiasta ja olla muille tällä tavalla avuksi, huonona esimerkkinä. Tarkoitukseni oli mennä ihmisten tunteisiin ja pistää miettimään. Onnistuin, koska mä voin. 

Miksikö kerroin veren vuodoistani, joista olin kärsinyt kymmenen pitkää kuukautta. Siksi, koska ajattelin kertoa oman kokemukseni kierukan haitoista. Jotkun kertovat siitä miten kierukka on sopinut heille, minä kerroin tarinan siitä miten se ei sopinut minulle. 

Alexsandran harvinainen oireyhtymä, miksi haluan jakaa sen teidän lukijoiden kanssa ? Siksi, koska minä voin. Suomessa on todettu LKS-lapsia alle 20, miksen minä olisi se joka pistäisi tietoa eteenpäin ja kertoisin ihmisille, että tälläistäkin voi tapahtua. 

Niin vaan ajateltiin, että meidän kolmevuotias tyttö olisi täysin terve, näin ei ollut. Halusin kertoa siitä teille lukijoille, täällä julkisesti kaikille. En halunnut siitä mitään draamaa, vaan kertoa mitä meidän arki on. Mikä tämä LKS oikein on, miten tämä vaikuttaa arkeen, elämään. 

Landau-kleffneriinkin liittyen olen saanut paljon hyvää kommenttia ja tsemppejä. On toki teitäkin, kenen mielestä loukkaan lapsen yksityisyyttä enkä kunnioita lapsiani. Omat lapseni haastavat minut oikeuteen. 

Voin vaan sanoa teille joita minun postaukseni eivät kiinnosta, olkaa sitten lukematta ! Niin vaan kummasti luette vaikka ei kiinnosta. Tai jos luette niin ennenkuin julkaisette kommenttinne voisitte miettiä kaksi kertaa mitä olette kommentoimassa ja mihin asiaan. Mielipiteitä saa olla, mutta ilmaisutapoja on monia. 

Tämä ei tapahtunut täällä, vaan ilta-sanomien fb-sivuilla. TÄSSÄ LINKKI. Siellä ensimmäisiä kommentteja joita Alexsandran sydroomaan liittyen kommentoitiin oli: 

"En minäkään ymmärtäisi jos mun nimestä väännetteäisiin ihmeellisiä lempinimiä. Miksi laittaa monimutkainen nimi, jos sitä ei kuitenkaan viitsitä käyttää vaan se korvataan mitään sanomattomilla "lempi"nimillä. " 

Tämä kyseinen kommentti oli tosiaan ensimmäisten joukossa. Erika, mitä päässäsi liikkui kun kommentoit tämän kommentin julkisesti aiheeseen, jossa kerrotaan lapsen syndroomasta, jonka seurauksena hän ei ymmärrä eikä puhu ! 

Lyhyen avautumisen jälkeen haluaisinkin kuulla teiltä lukijoilta, MISTÄ AIHEISTA TE HALUAISITTE LUKEA ? 

Olisiko sellainen teksti mielenkiintoinen kun kerron monelta heräsin, monelta söin aamupalaa, oliko ulkona aurinkoinen vaiko sittenkin sateinen ilma ?

Nyt annan oikein luvan kertoa mitä te haluatte minun kirjoittavan ! Kommenttia tulemaan, kiitos. 

Susanna