tiistai 3. tammikuuta 2017

Uusivuosi, uudet kujeet ?


Ihanaa alkanutta uuttavuotta kaikille ! Tänä vuonna en tehnyt itselleni minkäänlaisia uudenvuoden lupauksia. Ajattelin elää nyt ihan fiiliksen mukaan, niinkuin viime vuonna. Muutenkin tänä vuonna on paljon mitä tapahtuu. Jooan päiväkodin aloittaminen, Altsun puheasiat, Sennin hoitoon meno, minun koulun jatkuminen.. Katsotaan niitä lupauksia sitten taas vuoden lopussa. 

Muutenkin nykyään uudenvuoden vaihtuminen ei ole enää sama asia kuin muutama vuosi taaksepäin. Se on minulle yksi päivä muiden joukossa, eikä nosta minussa kauheesti mitään tunnekuohuja. Vuosi vaihtuu, mutta niinhän se vaihtuu joka vuosi. Olen ehkä vähän tylsä, mutta en jaksa sitä enää kauheesti juhlistaa. 

Uutenavuotena monet tekevät uudenvuoden lupauksia, aloittavat tipattoman tammikuun, herkuttoman tammikuun, mitä näitä nyt on. Onko pakko ? En itse ainakaan näe tarpeelliseksi pitää minkäänlaista lakkoa mistään. Tottakai, jos jokin asia menee yli tai kokee sen tarpeelliseksi niin silloin on hyvä pitää vähän preikkiä, mutta näihin lakkoihin ryhtyy todella moni. Jokainen tekee tottakai miten itse parhaaksi näkee, halusin vain tuoda ihmetykseni esille.

Onko tosiaan niin monella ongelmia esimerkiksi alkoholin kanssa ? Pidätkö sinä tipattoman tammikuun ? Teitkö lakon jonkin muun asian suhteen ? Miksi ? 


Miten te vietitte uudenvuoden ? Me oltiin kiltisti kotona lasten kanssa. Kaverini tuli perheensä kanssa meille viettämään aikaa, söimme tortilloja, valettiin tinat ja kävimme ampumassa raketteja. Lapset ei niinkään ollut raketeista innoissaan. Varsinkin pienimmät olivat hieman peloissaan. Jooa oli aluksi ihmeissään, ja lopulta olisi halunnut olla vain sylissä, kun raketit olivat niin kovin pelottavia. Altsu ei ollut oikein moksiskaan, olisi halunnut mennä vain puistoon leikkimään. Miten teidän lapset reagoivat raketteihin ? 

Onneksi kaikilla lapsilla oli kuulosuojaimet, niin ne vaimensivat ääniä jonkin verran ! Jooalla ja Altsulla oli myös suojalasit, Sennille ei löytynyt niin pieniä siihen hätään. Senni istui koko ulkoilun ajan rattaissa kuomun alla, niin oli siellä suojassa. Olimme onneksi hyvän matkan päässä ammuskelijoista, niin ei ollut sitä vaaraa, että jokin olisi räjähtänyt meitä päin. Olihan teidän lapsillakin kuulosuojaimet jos olitte ammuskelemassa ? 



Susanna

4 kommenttia:

  1. Mun uuden vuoden lupaukset oli oikeastaan sellaisia et yritän opetella olemaan itseäni kohtaan parempi - armollisempi, rakastavampi jne.. Tipattomaan en nää mitään syytä, sillä mä juon niin harvoin alkoholia, että usein tulee oltua monta kuukauttakin juomatta.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tänä vuonna yritän ajatella myös itseäni, mutta en tehnyt lupauksia kun sitten ärsyttää jos ei ole esimerkiksi mahdollista panostaa itseensä niin paljon kuin haluaisi. Tipattomaan en myöskään näe syytä, kun alkoholia tulee otettua ehkä kerran pari vuodessa.

      Poista
  2. Ei se tarkota että pitää olla joku ongelma että alottaa jonkun lakon. Itse alotin taas koko vuotisen karkkilakon. En ole koskaan ollut ihminen joka pystyy syömään kokonaista suklaalevyä yhteen menoon saatikka syödä karkkipussia tyhjäks, enkä myöskään pysty herkuttelemaan useana iltana viikossa. Ja tapana olikin pitkään vain viikonloppuna herkutella.
    Tykkään silti haastaa itseäni ja kieltäytyä kokonaan makeisilta koska sanomattakin selvää että niitä ei tarvitaisi syödä ollenkaan ja tekisi jokaiselle ihan hyvää pitää paussia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei tarkoitakkaan. Itsensä haastaminen on kyllä taitolaji, moni ei pysty siihen ! Mutta itsestäni ei olisi siihen, että haastaisin itseäni kokoajan. Asia voisi olla ehkä eri, jos en haastaisi itseäni lasten kanssa päivittäin. Näissä riittää tällä hetkellä itselleni ihan tarpeeksi haastetta. Pidinhän itsekkin venhnättömän, gluteenittoman pari kuukautta tuossa jokin aika sitten ja huomasin, että olo on paljon parempi. En vain jaksa miettiä jatkuvasti mitä syön. Tärkeintä on, että syön edes jotain, jotta jaksan näiden pienten apinoiden kanssa. :)

      Poista