perjantai 7. lokakuuta 2016

Enää ei heru

Tiedätkö sen tunteen kun saat nukkua ? 

En ole valehtelematta vuoteen nukkunut edes yhtä kokonaista yötä putkeen. Ensin raskaus aikana minua vaivasivat supistukset, närästys, muut ihanat kivut ja unettomuus. 

Sitten Senni syntyi ja univelat vain kasvoivat. Pieni prinsessani on nyt yhdeksän kuukautta herättänyt minut monta kertaa yössä. 

Ennen lapsia en edes tiennyt mitä väsymys on, siis oikeesti ! Tottakai olo tuntui välillä väsyneeltä ja halusi vain levätä ja nukkua. Silloin nukkuminen onnistui, ihan milloin halusin. 

Näin kolmen lapsen äitinä ja vuoden univelat silmissäni totean, että silloin nuorempana en todellakaan ole voinut oikeasti olla väsynyt. Nyt sitä todella tietää mitä väsymys on. 


Tiedättekö, vaikka Senni heräisi sata kertaa yössä, niin minun täytyy jaksaa näillä samoilla silmillä koko päivä. Ei ole mahdollista jäädä sänkyyn nukkumaan vaikka kuinka mieli tekisi. Sitä on vain jaksettava vaikka kuinka väsyttäisi. 

Minun mittani tuli täyteen. En enää kestänyt sitä, että Senni heräsi pahimmassa tapauksessa tunnin välein kitisemään ja halusi vain tissiä. Minä pistin stopin tälle hommalle. Tässä pieni vinkki teille jotka taistelette öiden kanssa. Pitää vain olla päättäväinen ja johdonmukainen. 

Tissejä ei enää heru yöllä !

Aloitin tämän lempeän unikoulun viime lauantaina. Päätin, että enää en anna tissiä yöllä, mutta viereen saa tulla. Ajattelin, että olisi liian raakaa toiselle, että jätän yömaidon pois ja samalla ei enää pääsisi viereen. Haluan opettaa lempeällä tavalla nukkumaan koko yöt. 

No, ensimmäisenä yönä Senni heräsi jo puolen yön aikaan ensimmäisen kerran. Otin viereen, enkä antanut tissiä. Huutohan siitä tuli, ja sitä jatkui noin puolituntia. Pidin kainalossa ja rauhoittelin. Sitten pieni rauhoittui ja nukahti. Heräsi melkein samantien uudestaan, ja sama hyssyttely alusta. 

Ensimmäisenä yönä Senni heräsi muutaman kerran ja annoin tissiä ensimmäisen kerran viiden jälkeen. Aamulla herättiin ihan normaaliin aikaan, seitsemän jälkeen.

Toisena yönä Senni heräsi kolmen aikaan, otin viereen ja rauhoittelin taas puolisen tuntia. Tissiä annoin kuuden aikaan jolloin jatkettiin unia. 

Kolmas yö oli samanlainen kuin toinen. 

Neljäntenä yönä Senni heräsi ensimmäisen kerran vasta viiden jälkeen, jolloin otin taas viereen. Huusi kun ei saanut tissiä, mutta rauhoittui nopeammin kuin aikaisempina öinä. Tissiä annoin, kun hän heräsi seitsemän aikaan. 

Nyt viime yö, oli perfect ! Sain itse nukkua seitsemän tuntia putkeen ! Ihan mahtavaa. En ole vuoteen nukkunut näin pitkiä yöunia kuin nyt. Senni meni nukkumaan yhdeksän aikaan ja heräsi ensimmäisen kerran vasta puoli seitsemän. Näitä lisää kiitos. 


Lempeä unikouluni tuottaa tulosta ja toivotaan, että neiti jatkaa samaa rataa, eikä enää heräilisi öisin. On neiti tainnut tajuta, että mitäpä sitä suotta heräämään yöllä, kun ei tissiä enää heru. Kun saan nukkua, olen ihan eri ihminen. Jaksan paljon paremmin kotityöt, mieli on virkeämpi, elämä hymyilee. 

Oletko sinä pitänyt unikoulua, miten kävi ? 


Susanna

2 kommenttia:

  1. Unikoulua en ole pitänyt mutta kolmen lapsen äitinä tunnistan todella tuon väsymyksen tunteen. Muistan sen kun kuopus heräsi 8 kertaa yössä tissille. Joka aamu heräsi kuin zombi katsoisi peiliin ja osa päivissä saattoi mennä tietynlaisessa sumussa automatiolla. http://valkoinenhaave.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo just toi zombi olo. Ja tuntui ihan kuin olisi herännyt joka aamu kauheassa krapulassa.. hyi. Onneksi nyt saan nukkua melkein joka yö, koko yön putkeen. Ihan luxusta.

      Poista