keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Meidän arki

Voisin kertoa hieman meidän arjesta ja normaalista kotipäivästä. Normaalisti heräämme kaikki siinä seitsemän aikaan. Yleensä se on Jooa, joka ensimmäisenä pomppaa ylös ja herättää kaikki muut. Välillä loikoilemme yhdessä kaikki meidän sängyssä, siitä suuntaamme suihkuun. En pysty aloittamaan päivää ilman aamusuihkua. Välillä kaikki lapset tulevat mukaani, monesti Altsu jää katselemaan lastenohjelmia, joten aikalailla joka päivä Jooa ja Senni ovat suihkussa kanssani. Välillä laitan Sennin sitteriin istumaan, jotta suihkussa olisi vähän enemmän tilaa peseytyä. Jooa änkee aina melkein väkisin mukaani, ainakin on puhdas poika jos ei muuta. 

Kahdeksan aikaan olen yleensä tehnyt aamupalat, jotka syömme yhdessä ruokapöydän ääressä. Olen aamuisin niin kiukkuinen ja haluan tehdä kaikki aina samanlailla joka aamu, muuten ärsytys on vielä suurempi. Suihkun, aamupalan ja kahvin jälkeen elämä alkaa taas olemaan raiteillaan. Yleensä aamut sujuvat meillä hyvin, mutta on poikkeuksia. 

Ja silloin kun tämä poikkeus sattuu kohdallemme niin piru on irti. Tälläisinä aamuina jokainen vuoronperään, miksei samaan aikaankin, huutavat ja kiukuttelevat kaikesta. Miksei saa laittaa kumihanskaa käteen, miksei saa olla nakupellenä, miksei saa katsoa lastenohjelmia juuri kun ollaan lähdössä, miksi pitää laittaa kengät jalkaan, miksei voi lähteä ilman takkia, miksei voi ottaa kaikkia pieniä karvaisia elukoita mukaan, tätä listaa voisi jatkaa äärettömyyksiin. 


Aamutoimien jälkeen puemme ulkokamppeet päälle ja suuntaamme Altsun päiväkodille. Alexsandra on siellä joka päivä yhdeksästä kolmeen. Pikkuneiti jää ihan tyytyväisenä sinne kavereiden seuraan. Annan aina lähtiessäni Altsulle pusun ja halin ja sanon, että äiti rakastaa sinua ja äiti tulee iltapäivällä hakemaan. Haluan, että Altsu tietää minun välittävän ja rakastavan häntä, vaikka hän ei olekkaan kanssani koko päivää. 

Päiväkoti on tehnyt Altsulle ihan hyvää, tykkää leikkiä siellä omanikäistensä kanssa ja oppii kokoajan uusia asioita. Yleensä kävelemme aamulla päiväkodilta meidän viereiseen puistoon ja jäädään Jooan ja Sennin kanssa siihen leikkimään tunniksi. Minulle on tärkeää, että lapset saavat ulkoilla päivittäin. 

Tulemme yleensä sisään noin kymmenen aikaan/jälkeen, jolloin siivoan, leikin lasten kanssa tai otan ihan rennosti vaan sohvalla. Senni menee aamupäivä päiväunille normaalisti kymmenen aikaan, silloin kun tullaan sisälle. Annan aamupäivisin nukkua noin tunnin. Puoli yhdentoista aikaan aloitan laittamaan ruokaa, ellei sitä ole jäänyt edelliseltä päivältä. 

Yhdentoista jälkeen syömme kaikki yhdessä lounasta. Senni syö joko sormiruokana ja syötettynä sosetta, tai sitten pelkkää sosetta jos ei ole sopivaa sormiruokaa tarjolla. Jooa syö kuin isomies, ja yllättävän siististi ikäisekseen ! On kätevää, kun tekee ruokaa joka päivä lapsille niin tulee itsekkin syötyä aina samaan aikaan lasten kanssa, muuten syöminen hyvin herkästi "unohtuu". Syömisen jälkeen siivotaan sotkut pois ja leikitään yhdessä vähän aikaa. 


Noin puoli yhden aikaan lapset menevät samaan aikaan päiväunille, joita nukkuvat puolitoista-kaksituntia. Tämä on sitä äidin omaa aikaa, jolloin en todellakaan siivoa, laittele pyykkiä tai tee mitään rakentavaa. Päikkäriaikana en osaa itse nukkua. Joko makaan sohvalla tuijottaen telkkaria, selaan puhelimesta jotain (yleensä siellä ei edes ole mitään, mutta ajan kuluksi sitä pitää vain selata muka löytäen jotain mielenkiintoista), taikka kirjoitan blogia (jonka uudestaan aloittamisesta olen niin innoissani) ! 

Lapset heräävät yleensä kahden jälkeen, jolloin loikoillaan vielä vähän aikaa yhdessä sohvalla. Syömme välipalan ja alamme laittamaan ulkokamppeita päälle. Lähdemme kävelemään päiväkodille päin vähän ennen kolme. 

Mielenkiinnolla aina odotan, että onko neiti nukkunut päiväkodissa päiväunia. Jos unet ovat jääneet pois, iltapäivästä tulee todella mielenkiintoinen ja yleensä aikalailla uhman ja kiukuttelun täyteinen. Kiukuttelun aiheet ovat samaa luokkaa kuin aamukiukutkin. Mitenkä sitä voi pieni ihminen kiukutella niin turhista ja pienistä asioista. Voikun pääsisi noiden pikkuihmisten pään sisään, voisi ehkä auttaa lukemaan heitä vähän paremmin. 


Yleensä päiväkodista lähdettyämme jäämme meidän pihalle leikkimään tunniksi, välillä ulkoilu jää lyhyeksi kun joku aloittaa kiukuttelut eikä sille meinaa tulla loppua millään. Sisällä leikimme ja siivoamme yhdessä. Sitten on taas ruuan teko aika, jolloin toivon lasten viihtyvän hetken. Syömme päivällisen kaikki yhdessä viiden aikaan. Minulle on tärkeää, että kaikki syövät yhdessä, se tuo perheeseen yhdessäolon tunnetta. 

Päivällisen jälkeen Senni saattaa mennä vielä pienille iltapäiväunille. Saatamme käydä koko perhe yhdessä illalla vielä puistossa, jotta lapset nukahtaisivat illalla hyvin. Iltapuuhat meillä alkavat vähän ennen kahdeksaa. Lapset syövät puurot, pestään hampaat ja luetaan iltarukous. Nykyään isommat nukahtavat sänkyihinsä ilman mitään kiukutteluja ja kepposia. 


Kaikki lapset ovat untenmailla yleensä puoliyhdeksän aikaan. Sitten onkin tämä äiti niin poikki, että otan viltin päälleni ja leikin lahnaa sohvalla. Mikä onkaan parasta illalla kuin hiljaisuus, hyvä ohjelma telkkarista ja jotain herkkuja kainaloon. Tälläinen on meidän normaali arki/kotipäivä. Kuulostaako yhtään tutulta, minkälaisia teidän päivät ovat ?

Susanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti