torstai 1. maaliskuuta 2018

Lasten tapaturmat

Jokainen lapsi teloo itseään joskus. Minusta tuntuu, että meidän lapset ovat siinä ihan mestareita ja ihan jo ammattilaisia. Tänään lähdin kesken työpäivän hakemaan Jooaa päivystyksestä. Hän oli kerennyt kolauttamaan päänsä muiden siivotessa leikkejä pois. Päästä tuli kunnolla verta ja haava oli melko syvä. Otsaan laitettiin tikit.

Todella iso kiitos päiväkodille, että toimivat nopeasti. Näistä tilanteista ei ikinä voi tietää, kuinka paha tilanne oikeasti on, joten parasta lähteä nopeasti näytille.


Jooalla on ollut monia haavoja muunmuassa naamassa, joista pari ollut melko avonaisia joille ei kuitenkaan ole tehty mitään. Ovat parantuneet itsestään. Tämä uusin on nyt tähän mennessä pahin ja toivotaan, että paranee pian. Viikon päästä mennään ottamaan tikit pois. Haavaa en ole itse edes nähnyt, muutakuin haavateipin läpi, joten en yhtään tiedä kuinka iso haava on kyseessä. Arpi siitä voi jäädä, mutta nehän kertovat vain elämästä. 

Meillä on muutkin lapset kovia telomaan itseään. Muunmuassa molempien vuosien päiväkotikuvissa Alexsandralla on jäljet naamassa. Viimevuonna hän juoksi suoraan pöydän kulmaa päin, jonka seurauksena poskeen tuli mustelma. Tänä vuonna hän kaatui tavarat sylissään meidän röpelö matolle, jonka seurauksena hänelle tuli hienot jäljet keskelle otsaa. Tekevälle sattuu. 


Senni on myös kova tyttö telomaan itseään. Kerran hän kerkesi kiipeämään tuolille hellan viereen, josta sitten läväytti kätensä suoraan kuumalle levylle. Hän on myös unissaan tippunut sängystä naamalleen, josta hänellä sitten turposi huuli. Senni saa myös helposti ihottumaa naamaansa, jota hän sitten aina raapii. Voitte vain kuvitella, miltä naama sen jälkeen näyttää... Näiden lisäksi on monen monta muuta kolhua tullut ties mistä. 

Olen itsekin ollut pienenä aikamoinen säätäjä. Minulla on vieläkin huulen alla arpi, kun ensimmäisenä päiväkoti päivänä kaaduin (kiveen?). Peukalon ja etusormen väli on liimattu kiinni, koska yritin saada epätoivoisesti laseja irti toisistaan, jotka tietenkin menivät sitten rikki tehdessään samalla haavan minulle. 

Isommilta tapaturmilta ollaan onneksi selvitty ! Muita tapaturma alttiita lapsia, aikuisia ? 


Susanna

6 kommenttia:

  1. Voi pientä! Pikaista paranemista!

    Meillä on myös kokemusta noista tapaturma-alttiista lapsista. Pienempänä sattui ja tapahtui vaikka mitä. Päivystys on tullut tutuksi. Olen hakenut lapseni lukuisia kertoja päiväkodista laastaroituna, kun tenava on mm. kaatunut pää edellä lelulaatikkoon kiireissään. Kun toisella alkoi koulu, ensimmäiset pari viikkoa se tuli joka päivä laastaroituna kotiin. Vanhempi lapseni on onneksi hyvä esimerkki siitä, että kyllä ne tapaturmat on iän myötä vähenemään päin! En tiedä onko se iän mukanaan tuomaa viisautta vai onko askel vaan alkanut hidastua :D

    Mutta valoa on tunnelin päässä! Hyvää viikonloppua ja terkut pienelle potilaalle!

    VastaaPoista
  2. Mä oon itse ollut lapsena (ja oon kyllä osittain vieläkin) tosi tapaturma altis. Aina oli sormet oven sarananpuolella, paloi hellalla, vedin lipat niin että polvet oli auki, joskus tipuin pienenä sängystä ja huuli on ollut tikattavana, oon murtanut jalan, onnistunut nyrjäyttään nilkat, telonut käsiä, olin itseasissa aina mustelmilla lapsena :D Ja ties vielä mitä! Ja nykyään lähinnä jään auton oven väliin tai törmään oven pieliin ja hakkaan itseäni jääkaapin ovella päähän, ja kaapinovilla jaja... :D :D :D En tajua miten onnistun sähläämään niin taidokkaasti, mutta ehkä se on se kiire :D

    Tsemppiä pienelle! Kyllä se arpi haalistuu ajan kanssa :)!

    VastaaPoista
  3. Meillä on ollu ainoastaan yksi nenäverenvuoto kaatumisesta ja siinä se vaikka meijän poika on niin kova tohottaja. Kun ihmeen kaupalla ollaa selvitty näin vähällä.

    VastaaPoista
  4. Kyllähän pojilla on paikat mustelmilla. Esikoiselta on yhden sormen haava tikattu, sen pahemmilta on onneksi vielä vältytty!
    Itelläni on myös edelleen mustelmataipumus. Ja kolhin itseäni milloin mihinkin. Luut on toistasrksi pysynyt ehjinä! :D

    VastaaPoista
  5. Mä en oo tainnut lapsena olla erityisen tapaturma-altis, mutta nyt aikuisena olen. :D Meidän 1-vuotias valitettavasti on todella tapaturma-altis ja villi! Tippuilee, kaatuilee ja törmäilee päivittäin. Onneksi suurimmatkin haaverit ovat olleet tähän mennessä kohtuullisen pieniä.

    VastaaPoista
  6. Meidän poika kanssa teloi itseään jatkuvasti pienenä. Onneksi ei juuri koskaan mitään isompia vahinkoja, kuten murtuneita luita. Toisaalta sairaala tuli tutuksi kun iso koira puri häntä ja haava tulehtui.

    VastaaPoista