Harvinainen oireyhtymä: Yö Lastenlinnassa

Viikko sitten sunnuntaina menimme Alexsandran kanssa Lastenlinnaan, tarkoituksena ottaa kokoyön kestävän eeg-käyrän. Olimme siellä viideltä, juuri ruoka-aikaan. Saimmekin samantien kanakeittoa ja jälkiruoaksi marjarahkaa. Ruokailun jälkeen aloimme valmistella eeg-käyrä myssyä Alexsandran päähän. Näiden lisäksi tyttöön laitettiin monen monta muuta lätkää, jotka seurasivat muunmuassa silmänliikkeitä, sydämen toimintaa ja jalanliikkeitä. 

Myssystä lähti monen monta johtoa, plus siihen lisäksi muiden lätkien johdot. Kaikki johdot kerättiin yhteen nippuun niskan taakse, sieltä ne menivät reppuun, josta löytyi laitteet, joiden avulla käyrää mitattiin. Repusta meni vielä johto seinään, josta laite sai virtaa. Voitte kuvitella mikä johtohelvetti se oli. Miten vain liikuttiinkin siinä pienessä huoneessa, reppu täytyi ottaa mukaan. Vessareissullekkin otettiin reppu ja johdot kaveriksi. Oli aikamoista.

Illan aikana hoitajat tekivät Altsulle vilkkuvalotestejä, jonka aikana aivosähkökäyrää seurattiin tiuhaan. Itsekkin saatoin niitä käyriä hieman vilkaista. Valojen vilkkuessa Altsulla oli jatkuvaa purkausta aivoissa. Hänelle tehtiin myös testi, jossa laitettiin silmät hetkeksi kiinni ja senkin aikana seurattiin aivosähkökäyrää. Samantien kun tyttö laittoi silmänsä kiinni, purkaus alkoi. 

Jos ette pysy mukana, voitte lukea aikaisemman postauksen: HARVINAINEN OIREYHTYMÄ 

Ilta lastenlinnassa sujui ihan hyvin. Saimme aikamme kulutettua palapelejä tekemällä, piirtämällä ja katsomalla telkkaria. Menimme nukkumaan vasta kymmenen aikaan, koska paikka oli Altsulle outo ja hänen oli hieman vaikea tottakai ymmärtää, miksi olemme siellä ja että nukumme yön oudossa paikassa. A sai aika nopeasti unta, mutta minä en saanut unta sitten millään. 

Aamulla meidät herätettiin kuuden aikaan, jotta kerettiin ottamaan eeg-myssy pois ja Altsu piti käyttää suihkussa, koska hänen hiuksensa olivat likaiset tutkimus geelistä johtuen. Ennen seitsemää nimittäin tuli verikokeiden ottaja. Altsu oli todella reipas ja ihmetteli vain mitä oikein tapahtuu. Sen jälkeen saimme pukea vaatettaa päälle ja suuntasimme magneettikuvauksiin. 

Ennen magneettikuvauksia ei saa syödä kuuteen tuntiin ja vettäkin sai juoda vain pienen tilkan. Alexsandra on nimittäin vielä niin pieni, että hänet täytyi nukuttaa. Hän ei missään nimessä olisi jaksanut maata rauhallisena tutkimuksen aikana. Tutkimus kesti noin 20 minuuttia ja siihen päälle vielä herääminen noin puolituntia. Kävin itse sillä aikaa aamupalalla ja palasin takaisin odotushuoneeseen odottamaan Altsun heräämistä. Kaikki meni oikein hyvin, herätessään tyttö oli hieman tokkurainen, mutta söi ja joi hyvin. Saimme aika pian lähteä sitten kotiin. Tuloksissa ei näkynyt mitään poikkeavaa, voimme huokaista siis helpotuksesta, ettei esimerkiksi mitään kasvaimia löytynyt.

Tiistaina 21. helmikuuta meillä oli aika lääkärille ja neuropsykologille. Lääkäri kertoi hieman lisää ennusteista, ne ovat kuitenkin kovin yksilöllisiä. Purkaus aivoissa täytyy saada mahdollisimman pian loppumaan, jottei se tuhoa aivoja enempää. 

Saatiin Alexsandralle samantien lääkitys, frisium. Lääkettä annetaan ensimmäisenä viikkona puolikas tabletti ja siitä eteenpäin 3/4 osaa. Lääkärin kanssa on soittoaika 6.maaliskuuta, jolloin kysellään kuulumisia ja mitenkä meillä on mennyt. Haittavaikutuksia lääkkeellä voi olla muumuassa väsymys, ärsytyisyys ja levottomuus. Näitä ei kuitenkaan meidän kohdalla ole näkynyt. Se onkin hyvä merkki, koska se kertoo sen, että lääke toimii juuri niinkuin pitääkin. 

Testien perusteella Alexsandralla on hereillä ollessaan paljon purkauksia ja unessa jatkuvaa purkausta. Onneksi nyt saimme lääkityksen ja toivotaan todellakin parasta. Hieman muutosta olen ehkä jo havainnut. Lisää äänteitä on tullut ja tuntuu, että tyttö ymmärtäisi enemmän kuin esimerkiksi viikko sitten.

Susanna

Söpöimmät päiväkotikuvat

Alexsandralla ja Jooalla oli päiväkodissa valokuvaus noin kuukausi sitten. Kuvat lähetettiin sähköpostiini, josta sain sitten valita mieluisimmat. Meinasin sössiä koko tilauksen, koska tilauksella oli tottakai dedline. Viimeisen tilauspäivän mentyä rupesin miettimään, että "ei "#¤"% ne kuvat olisi pitänyt tilata eilen !" 

Laitoin kuvaajalle samantien tilaukseni ja viestiä, jossa pahoittelin myöhässä tullutta tilaustani. Onneksi tilaus onnistui ja kuvat saapuivat jo tänään kotiin ! Meidän pienet olivat hieman jännittyneitä, mutta onhan he maailman söpöimpiä <3 

Kuvat: Terhi Syvänen Oy

Susanna

Uusi sänky, hyvästi aamuinen päänsärky !

Parisen viikkoa sitten meille saapui uusi sänky ! Vanha oli jo aikamoisessa kunnossa, se nitisi ja natisi ja sain jatkuvasti pelätä milloin se romahtaa. Sennikin heräsi melkein aina, kun käänsinkin kylkeä. Sängystä oli päästävä eroon !

Uusi sänky on LUMI BONNELL sarjan runkopatja. Löydät sen VEKEN KALUSTEEN sivuilta. Sänky on yhteensä 160x200cm kokoinen. Sieltä on mahdollista valita leveämpikin sänkykokonaisuus. Runkopatjasetti koostuu siis kahdesta 80x200cm runkopatja sängystä. 

Jousituksena on bonnell jousitus, joka on napakka. Tykkään itse nukkua kovemmalla sängyllä. Vanha sänky oli liian pehmeä ja sen seurauksena heräsin joka aamu kauhean päänsäryn kanssa. Uudessa sängyssä on ihana nukkua, enkä ole aamuisin enää saanut kaverikseni päänsärkyä. 

Runko on valmistettu puusta, joka on verhoiltu mustalla kankaalla. Kankaaseen on tehty pysty tikkausta, joka tuo tyylikkyyttä. 

Tätä runkopatjaa ei suositella painaville nukkujille, suositus paino on 50-70 kg. Settiin kuuluu 4cm paksuinen pestävä petauspatja, joka on aina plussaa ! Edellisessä sängyssäni ei ollut petauspatjaa ja voitte vaan kuvitella mihin kuntoon patja pääsi pienen vauvan kanssa. 

Runkopatjan mukana tulee tummat puiset jalat. Otin mukaan metalliset sängynjalat, koska ne sopivat paljon paremmin meidän vaaleaan sisustukseen. TÄÄLTÄ löydät runkopatjan jalkasarjat. Sieltä löytyy muunmuassa ihanat shampanjalasin muotoiset jalat, joita kovasti harkitsin, mutta päädyin NÄIHIN ja olen tyytyväinen. 

.. Ja ainiin, tämä sänky ei natisi, ihan superia !

| Yhteistyössä Vekenkaluste Oy |

Susanna

Harvinainen oireyhtymä

Aikaisemmin olen kirjoittanut, kuinka olen ollut huolissani Alexsandran puheenkehityksestä ja ymmärtämisestä. Voit lukea viime vuoden postauksen TÄÄLTÄ. 

Neuvolassa ja lääkärissä ajateltiin, että kyseessä on vain taantumaa pikkusisaruksista johtuen. Saatiin lähete puheterapiaan, jossa käytiin Helsingin puolella kolme kertaa. Siellä saatiin neuvoksi käydä lääkärillä, jotta saadaan kuulontutkimuksiin aika. Vaihdoimme kaikki terveyspalvelumme Espooseen, jotta on helpompi hoitaa lasten asioita. Vanha puheterapeutti kirjoitti Espoon puolelle lähetteen, jotta terapia käynnit jatkuisivat mahdollisimman nopeasti. 

Vuoden lopulla Alexsandralta ei tullut enää kuin yksittäisiä sanoja ja pari kahden sanan lausetta, "Senni pusu" ja "missä Hooa". 

Tässä vaiheessa huoli alkoi jo olla aikamoisen suuri, mutta pysyttiin silti edelleen ajatuksessa, että se on vain taantumaa. Alexsandralla oli kireä kielijänne, jonka kävimme joulukuussa leikkauttamassa pois. Ajattelimme, että tämä auttaa tyttöä puhumaan. Kovat kielenliikkuvuus harjoitukset ovat olleet arkipäiväämme, mutta tuloksia ei synny. Kieli kyllä liikkuu nyt ylös ja alas, sivuilta sivuille, mutta puhetta ei tule. 

Arkemme on aikamoista, koska tottakai ajatellaan, että melkein 4-vuotias tyttö puhuisi ja ymmärtäisi. Nykypäivänä tytöltä tulee vain "ei" "saa" "Alsu" sanat. Puheterapia alkoi tammikuun lopulla, jossa ollaan nyt käyty viikottain. Harjoitellaan kuva-esine yhdistämistä ja koitetaan saada A toistamaan perässä esimerkiksi eläinten ääniä. 

Helmikuun alussa menin huolestuneena Alexsandran kanssa neurologiselle lääkärille. Onneksi mentiin. Saimme samantien lähetteen neurologisiin tutkimuksiin.

Perjantaina 10. helmikuuta Alexsandralla oli uni-eeg tutkimusaika lastenlinnassa. Tutkimuksessa laitetaan myssy, jonka avulla seurataan aivosähkökäyrää. Tässä tutkimuksessa oli tarkoitus nukkua, jotta nähdään minkälainen unen eeg käyrä on. Tätä tutkimusta varten täytyi edellis iltana valvoa myöhempään ja herättää aamulla normaalia aikaisemmin. Tutkimus sujui hyvin, suuresta jännityksestä huolimatta.

Keskiviikkona 15. helmikuuta meillä oli aika lääkärille, jotta saatiin tietää tutkimustulokset. Alexsandralle tehtiin samalla muutamia testejä, muunmuassa piirtämistä ja refleksejä. Tutkimuksista selvisi, että aivoissa on jatkuvaa purkausta vasemmalta oikealle. Tälläistä purkausta ei normaaleissa aivoissa tapahdu. 

Diagnoosiksi Alexsandra sai LANDAU-KLEFFNERIN OIREYHTYMÄN. 

LKS (landau-kleffnerin syndrooma) on lapsuusiän epileptinen oireyhtymä. Oireet alkavat noin 3-6 ikävuoden tienoilla. Tyypillistä on jo opitun puheen katoaminen ja ymmärtämisen häviäminen. Syytä tälle oireyhtymälle ei tunneta. Lääkäri kertoi minulle, että voi olla, että jo sikiö vaiheessa aivoihin on mennyt jokin solu, jonka seuraksena syntynyt tämä syndrooma. Monella oireenkuvaan kuuluu epileptiset kohtaukset, joita Alexsandralla ei tietääkseni ole ollut, jokin aika sitten esiintyi kyllä pientä silmän räpyttelyä.. 

Oireet ovat kuitenkin hyvin hoidettavissa epilepsia- ja kortisonilääkityksellä. Puheen tuottamisen ja ymmärtämisen palautumisennuste on kuitenkin hyvin yksilöllistä. Mitä nuoremmalla iällä taikka mitä myöhemmin LKS todetaan, sitä huonommat todennäköisyydet kokonaan parantumiseen on. Tapauksia on todettu yhteensä noin kaksisataa.  

17. helmikuuta perjantaina menimme taas lastenlinnaan. Tällä kertaa Alexsandralla oli tiedossa MEG-tutkimus. Tässä tutkimusessa oli myös samalla eeg-tutkimus. Tutkimusen avulla yritetään paikantaa epilepsiapesäkkeiden olinpaikka, tämän avulla myös paikannetaan leikkausta varten tärkeiden aivoalueiden paikat. Tutkimuksen avulla myös mitataan tuntoratojen toimintaa. 

Tutkimuksen aikana kerrottiin, että aivoissa on jatkuvaa purkausta, hereillä ja unessa. Leikkauksestakin puhuttiin, mutta se edellyttää sen, että purkaus olisi rikkonut molempia aivopuoliskoja. Jos aivoista on vain toinen puoli rikki, lääkityksellä mitä todennäköisesti saadaan purkaus hallintaan.

Perjantain tutkimus tuloksia ei olla vielä saatu, toivottavasti saadaan nopeasti. Huomenna me menemme Alexsandran kanssa lastenlinnaan koko yöksi. He haluavat seurata kokoyön aivosähkökäyrää. Maanantaina aamulla meillä on tiedossa MRI (magneettikuvaus), jossa A nukutetaan. Samalla häneltä otetaan verikokeet. 

Nyt on tutkimuksia ollut ja paljon vielä tulossakin. Positiivista on se, että nyt on mitä luultavammin saatu diagnoosi ja pian saadaan lääkitys, jolla saadaan tyttö kuntoon. Alexsandra on ollut todella todella reipas tyttö, olen niin ylpeä meidän esikoisesta, joka kaikesta huolimatta jaksaa hymyillä <3 Äitin pieni prinsessa, me kaikki rakastetaan sinua niin paljon <3

Susanna

Hallittu kaaos

Olen perfektionisti. Haluan, että kaikki menee täydellisesti ja kaiken pitää olla just eikä melkein. Olen oppinut elämään tämän asian kanssa, ettei kaikki voi mennä niin kuin haluan. Koko aika ei voi olla täydellistä, eikä välttämättä joka päivä.

Saan siitä hyvänolon tunnetta, kun koti kiiltää ja paikat ovat täydellisesti. En varmaan ikinä tule ymmärtämään ihmisiä, jotka keräävät tavaraa kaapit ja pöydät täyteen. En kestä omassa kodissa sitä, jos pöydillä on ylimääräistä tavaraa tai tavarat ovat väärissä paikoissa. 

Minulla onkin paha tapa siivota jatkuvasti. Olen yrittänyt opettaa lapsille, että leikitään yhdellä lelulaatikolla kerrallaa. Kun halutaan vaihtaa leikkiä, siivotaan ensimmäiset lelut pois. Välillä tämä toimii, mutta suurimmaksi osaksi täällä on kaikki lelut levällään. Leluja ei tietenkään saa pidettyä vain lastenhuoneessa vaan ne levitetään olohuoneeseen, miksei myös vessaankin, onhan niitä sitten kiva siivota illan päätteeksi ympäri kotia.

Lelujen levittelyistä huolimatta täällä on suurimmaksi osaksi aika hallittu kaaos. Kun perus jutut pitää siistinä, ei lelut siinä paljoa kutittele. Liian usein perfektionisti kuitenkin ottaa vallan ja joudun miettimään pari kertaa hermostunko vai en. Mikä onkaan ärsyttävämpää, kuin lelut ympäri kotia @£$£#". Leluja ne kuitenkin vain ovat ja ne saa aina sitten siivottua. 

Vinkkinä hallittuun kaaokseen on: Pidä kodin perus jutut siistinä ja anna lasten leikkiä leluillaan (mielellään tietysti lastenhuoneessa lelulaatikko kerrallaan, hih). Jos ja kun lapset levittävät lelut ympäri kotia, ota heidät mukaan siivoukseen. Itse totean lapsille aina, että "äiti ei ole näillä leikkinyt, nyt siivoamaan omat sotkut". Melkeinpä poikkeuksetta meillä siivotaan joka ilta lelut pois, jotta seuraava aamuna on ihana aloittaa uusi päivä siistissä kodissa. 

Olen oppinut paljon itsestäni lasten myötä. Ennen heitä, minä sotkin ja siivosin omat jälkeni. Nyt itseni lisäksi siivoan kolmen lapsen sotkuja ja katson, kun he levittävät kaiken mitä saavat käsiinsä. Kyllä äitiys on kasvattanut minulle pitkät hermot ja olen sopeuttanut itseni muunmuassa sotkulle. On vain todettava, että aina ei voi olla siistiä, välillä täytyy höllätä ja antaa kaaoksen vallata koti. 

Susanna

Kuusi vinkkiä helpompaan aamuun

Valehtelematta jokaisessa lapsiperheessä aamut ovat välillä täysiä fiaskoja, kerro toki jos olen aivan väärässä. Meillä ainakin nämä kolme pientä saavat melkein päivittäin aamuisin jonkun asteen kohtauksen aikaan. Lapsi voi suuttua siitä, että aamupala on väärää, vaatteet ovat vääränlaiset tai ettei vitamiineja saa ottaa enempää kuin yhden. Ne saattavat alkaa siis ihan mistä vain. 

Näihin kohtauksiin saattaa kulua jonkin verran aikaa, joka sitten verottaa aikaa muusta aamun toiminnasta. Sitä ei voi illalla tietää miten seuraava aamu oikein menee.

Aamun kiireeseen saat helpotusta tekemällä joitain mahdollisia aamutoimia jo illalla valmiiksi. Seuraavaksi muutama vinkki, jotka olen itse kokenut hyväksi. Näistä on myös todella helppo luistaa, mutta aamulla kadut ja joudut tekemään ne kaiken muun kaaoksen lomassa.

VINKKI 1: Käy illalla suihkussa. Itse kammoksun tätä, koska aamulla hiukset ovat aivan miten sattuu, enkä saa niitä suoraksi taikka laitettua mitenkään. Kuitenkin niinä aamuina jää muuhun aikaa, kun olen käynyt illalla suihkussa. Illalla minulla on myös mahdollisuus käydä yksin suihkussa, kun olen saanut lapset nukkumaan. Aamulla jaloissa saattaa pyöriä lapset, joiden kanssa saan tapella, kuka siellä suihkussa oikein seisoo. 

VINKKI 2: Laita kahvit valmiiksi. Aamulla sinun ei tarvitse muuta kuin painaa nappulaa ! 

VINKKI 3: Laita vaatteet valmiiksi. Kun jokaiselle on laitettu illalla vaatteet valmiiksi odottamaan aamua, on helppo vain pukea ne päälle. Monesti aamulla menee aikaa siinä, kun saa tapella mitkä vaatteet kelpaavat kellekkin. Kun illalla viikkaa mieluisat vaatteet valmiiksi, aamukin sujuu mutkattomammin. 

VINKKI 4: Reput valmiina. Kun reput pakataan illalla valmiiksi, ei tarvitse kiireessä miettiä puuttuuko sieltä mahdollisesti jotain. Illalla on helppo tarkistaa, että sieltä löytyy kaikki tarvittava.

VINKKI 5: Ulkovaatteet valmiina. Ulkovaatteetkin voi laittaa eteiseen valmiiksi, jokaisen lapsen vaatteet omiin pinoihin. Siitä on lasten sitten helppo pukea kun lähdön aika on. 

VINKKI 6: Ole rauhallinen. Vaikka aamut monesti hermostuttavat, ota rauhassa. Mitä rauhallisempi olet itse, sitä helpommin aamut sujuvat. Lapset aistivat ilmapiirin ja ollessasi hermostunut, käyttäytyvät lapsetkin sen mukaan. 

Susanna

Sisustukseen sopiva kerrossänky

Meillä tuli kerrossänky tarpeelliseksi, kun muutimme pienempään asuntoon, jossa on vain kaksi makuuhuonetta. Isommat lapset saivat yhteisen huoneen, jonne kuumeisesti etsin kerrossänkyä, jota minunkin silmäni kestäisi.

Selailin verkkokauppoja ja päädyin VEKEN KALUSTEEN sivuille. Sivuilla on montakin KERROSSÄNKYÄ, joista yritin sitten valita mikä olisi meille se sopivin. Valitsin meille LIISA PIENI KERROSSÄNGYN. 

Valitsin tämän, koska kerrossängyn muotoilu ja olemus sopii täydellisesti meidän sisustukseen. Tämä on myös äidin katseen kestävä, enkä todellakaan kyllästy tähän. Kerrossänky ei ole täyspitkä, joka oli yhtenä kriteerinäni.

Kerrossänky on pituudeltaan 164cm, leveydeltään 79cm (tikkaiden kohdalta +10cm) ja korkeudeltaan 137cm. Patjakoko 70x155cm.

Sänkyyn saa ostettua erikseen alasängyn sivuturvalaidan, patjat ja vuodevaatelaatikon. Me otettiin ihan ehdottomasti turvalaita alasänkyyn ! Vuodevaatelaatikkoa voi käyttää vaikka lelujen säilytykseen taikka sänkynä. Minulla on haaveissa saada kaikki lapset jossain vaiheessa samaan huoneeseen, silloin Senni luultavasti menisi laatikkoon nukkumaan, hih. 

Kerrossänky on ollut ihan mahtava hankinta ! Käyttökokemusta sängystä meillä on nyt yli puolivuotta. Kerrossänkyyn siirtyessä Alexsandra oli tuolloin täyttämässä juuri kolme vuotta ja Jooa oli vasta 1v6kk. Altsu oli todella innoisaan yläsängystä, ja onkin nukkunut siellä hyvin, eikä ole tippunut onneksi kertaakaan. 

Jooa siirtyi pinnasängystä suoraan kerrossängyn alapedille ja pelkäsin todellakin pahinta. Kauhukuvista huolimatta siirtyminen isojen sänkyyn meni vallan hyvin, eikä Jooakaan ole tipahdellut sängystä. 

Yöllä sänky on nukkumista varten, päivällä lapset ovat tehneet siitä kiipeilytelineen. Mikäs sen parempaa, kun kiipeillä tukevalla sängyllä ja leikkiä majaleikkejä alasängyssä. Pieniä vaaratilanteita on meinannut syntyä, kun isommat aloittavat pomppimis harjoitukset yläpedillä, silloin on äidin oltava tyhmä ja kieltää vaaralliset leikit. 

Vaaratilanteista huolimatta suositellen jokaiselle kerrossänkyä tarvitsevalle juurikin tätä kerrossänkyä ! Sänky sopii ihan varmasti jokaisen sisustukseen, sitä voi tuunailla erilaisilla päiväpeitoilla, tyynyillä ja pehmoleluilla. Meillä on tällä hetkellä hyvin pelkistetty lookki, mutta välillä on oikein räväkkääkin väriä käytössä. 

| Yhteistyössä Veken Kaluste |

Susanna

Aikuisten kaverikirja

From Oona to you-blogin Oona haastoi kaikki verkostolaiset vastaamaan aikuisten kaverikirjaan ja päätin tottakai ottaa haasteen vastaan. 

Nimeni on: Susanna

Jotkut tosin kutsuvat minua: Suskiksi

Olen syntynyt vuonna: 1993, eli olen siis mielestäni: 23-vuotias.

Lapsuuskotini langallinen numero: haha, mietin hetken, että mikä langallinen numero. Tajusin, mutta en todellakaan muista.

Pienenä olin varma, että minusta tulee: Eläinlääkäri tai opettaja. 

Mutta isona minusta tulikin: Kolmen pienen lapsen äiti, joka ei ole vielä valmistunut lähihoitajakoulusta.

Täydellinen puoliso: Huomioon ottava, luotettava, kunnioittava ja aidosti toista rakastava. 

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Nukkuisin enemmän, ottaisin enemmän omaa-aikaa ja tekisin lasten kanssa enemmän jotain spesiaali juttuja.

Harrastan nyt: Bloggaamista. Tällä hetkellä voimat ja aikataulu ei riitä muuhun. 

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Antti Tuiskua. Sitä kuuntelen kyllä muutenkin.

Noloin teeveeohjelma josta pidän: Salatut elämät ? En tiedä onko tää nolo, joidenkin mielestä ainakin. 

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): Nuudelikanawokki

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: Joku synnyttää telkkarissa.

Lapsuuteni lempilelu: Mollamaija, se on vieläkin vaatekaappini ylähyllyllä. 

Lempilelu nykyään: Järjestelmäkamera !

Salainen paheeni: Piereskelen kaupassa ja lähden karkuun. :¨D

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: NO .. kaivan ajaessani nenää ja luulen, ettei muut huomaa. 

Viisaus, jonka olen tähän mennessä olen oppinut: ELÄ TÄSSÄ HETKESSÄ. 

Susanna