lauantai 31. joulukuuta 2016

Elämää 1,2,3 vuotiaiden kanssa

Meidän kuopuksesta tuli muutama päivä sitten taapero ! Nyt on vauva ajat ohi ja perheessämme on taapero valta. Toisaalta helpottavaa, että lapset kasvavat, mutta toisaalta niin haikeaa, että vauvastamme on tullut taapero, joka kehittyy päivä päivältä enemmän isomman tytön oloiseksi. 

Minkälainen tämä meidän uunituore yksi vuotias mahtaakaan nykypäivänä olla ? 

Näiden parin viimeisen viikon aikana tuntuu, että Senni on kasvanut ihan huimasti. Ei kooltaan, mutta olemukseltaan. Sennistä on tullut hieman itsenäisempi, mitä oli aiemmin. Nyt hän jo viihtyy yksinäänkin, taikka sisarustensa kanssa. Vieläkin on niitä päiviä, kun hän huutaa jaloissa ja haluaisi vain olla sylissä. Voi mun pieni vauvani. 

Senni on kävellyt kymmenenkuisesta lähtien ja ottaa jo juoksu askeleita. Sisarusten kanssa pyöriminen on ihan parasta ja tämä äiti saa pidättää nauruaan, kun he näyttävät pyöriessään niin lutusilta <3 Toinen jota Senni yrittää opetella, on tasajalkaa pomppiminen. Hän katsoo kaikessa mallia isommilta, niin hyvässä kuin pahassakin. 

Tältä pieneltä tytöltä löytyy omaatahtoa todella ja hän koettelee äidin hermoja kaikessa. Yksi mikä tulee ensimmäisenä mieleen, on vessaan juokseminen. Hän huomaa aina, kun vessan ovi on jäänyt auki, tottakai sinne täytyy samantien juosta tekemään tuhoja ! Sitten kun perään huutaa "Senni ei, ei saa mennä", niin tämä virnuilee ja nauraa takaisin ja ampaisee vielä nopeampaa pahan tekoon.

Voiko näin pieni olla jo draamaprinsessa. Voi kyllä, kyllä todellakin voi. Häneltä ei oteta leluja ilman kamalaa draama kohtausta. Häneen ei saa koskea, jos hän niin päättää. Hänen täytyy saada tehdä ja olla rauhassa silloin kun hän itse haluaa, muuten on piru irti. Pahimmissa tapauksissa hän alkaa huutamaan hullunlailla, eikä hengitä, ja lopuksi menee tajuttomaksi. Tähän auttaa nenään puhaltaminen ja sylissä pitäminen tiukasti, jotta hän tuntee olonsa turvalliseksi ja saa rauhoitettua itsensä. Tätä sanotaan affektikohtaukseksi. 

Senni osaa syödä itse todella hienosti. Nykyään en enää viitsi edes syöttää, koska ei siitä mitään tule, pelkkää huutoa vain. Annan hänelle lautasen nenän eteen ja lusikan käteen ja siitä hän kauhoo hienosti ruuat suuhunsa. Välillä ruuat löytyvät lattialta, milloin päästä, milloin mistäkin, mutta näin yleisesti ottaen syö suht siististi ollakseen vasta yksivuotias.

Pullostahan neiti S ei ole ikinä suostunut juomaan ja mikäs siinä, hyvin me ollaan ilman pullojakin pärjätty. Nokkamukista juo itsenäisesti soijamaitoa ja vettä. Tissiä hän saa nykyään enää kolme kertaa päivässä. Aamulla herätessään, päiväunille mentäessä ja illalla yöunille mentäessä. Pitäähänä sitä mammantyttöä vähän jo alkaa vierottaa äidistä, alkoi mennä tuo tissittely vähän liiallisuuksiin. 

Tälläinen se meidän yksivuotias prinsessamme on. Melko tyytyväinen, temperamenttinen ja mahtavan persoonan omaava neitokainen. 


Minkälaista meidän elämä ja arki on näiden 1,2,3 vuotiaden lasten kanssa ? Minkälaista meidän elämä on kolmen näin pienen lapsen kanssa ? 

Tämän viimeisen kysymyksen saan kuulla aika monta kertaa. En voi edes kahdella kädellä laskea, montako kertaa tätä on kysytty tämän vuoden puolella. Ei sillä, onhan se kiva, että ihmisiä kiinnostaa ja mielelläni heille vastaan. 

Saan myös monesti kuulla muunmuassa "Sinulla on varmasti kädet täynnä hommaa heidän kanssa" "On sinulla kyllä tekemistä heidän kanssa".

Onhan se totta, heidän kanssa on paljon tekemistä ja kokoaika saa olla tekemässä jotain. Mutta näin minä olen valinnut, enkä valita. Tiesin tähän ryhtyessäni, että rankkaa saattaa välillä olla, mutta kaikki tämä kasvattaa minua ihmisenä ja teen kaiken, jotta lapsillani olisi juuri heille täydellinen lapsuus. 

Minun pitäisi ehkä itse oppia olemaan hieman itsekkäämpi, koska nämä 3,5 vuotta olen elänyt vain lapsilleni ja lasten ehdoilla. Yhden ja jopa kahden lapsen kanssa se oma-aika oli vielä hieman helpompi saada ja toteuttaa. Mutta näin kolmen pienen lapsen kanssa se oma-aika on jäänyt ihan taka-alalle, ja välillä jopa tuntuu, etten ole kuin äiti. Ehkä vielä joskus löydän itseni uudestaan, viimeistään kun nämä ruuhkavuodet ovat ohi. Muita itsensä kadottaneita ? 


"Sun rasittava arkes on sun lapsiesi lapsuus". Tämä on niin totta. Välillä tuntuu, että meidän arki on samaa tylsää puuroa päivästä toiseen. Mutta ei se varmaan näin kuitenkaan ole. Normaalisti arkena ulkoillaan pari kertaa päivässä, käydään kaupassa, käydään kyläilemässä. Tehdäänhän me vaikka mitä. Nämä kaikki on lapsille seikkailua ja he nauttivat. 

Ja mitä sitten, jos välillä olisikin vain sisällä. Sisälläkin keksii vaikka mitä tekemistä. Lapset kyllä keksivät tekemistä vaikka pahvinpalasesta jos niikseen tulee. Sisällä voi jumpata, tehdä palapelejä, piirtää, tehdä majoja, leikkiä ihan mitä vain mieleen tulee ! Ei meidän arki ehkä olekkaan niin rasittava, vaikka välillä siltä tuntuukin. Niinkuin sanotaan, nauti kun lapset ovat pieniä. 

Välillä on todella vaikea nauttia, mutta onhan se aivan totta, olisi kivempi muistella lasten lapsuutta hyvänä ja ihanana, kuin sellaisena rasittavana arkena vain. 

Pienessä ikäerossa on hyvää se, että lapsilla on aikalailla samat mielenkiinnon kohteet ja leikit. Tosin, Alexsandra on kehittynyt ja kasvanut siihen vaiheeseen, että leikit ovat pitkäkestoisempia ja niissä on jo jotain järkeä, toisin kuin näiden kahden pienemmän. Se tuottaakin monesti meidän arjessa ongelmia, kun isoimmalla menee pienempiin hermot kun ei saa tehdä asioitaan rauhassa. 

Piirtäminenkin on meillä haaste. A tykkää todella paljon piirtämisestä, välillä melkein asuu keittiönpöydän ääressä piirtämässä, mutta sitten, Jooa tulee ja heittää kynät lattialle, tai jotain muuta yhtä järkevää. Ei hän tarkoita sillä pahaa, mutta eihän se nyt toiselle ole kiva, kun kynät ovat lattialla ja menevät rikki. Tälläisiä tilanteita tulee melkein joka leikissä. Aina joku on terrorisoimassa toisen leikkejä. 

Uskon ja toivon, että parin vuoden päästä elämme sellaisessa ihanassa harmoniassa, kaikki tulevat hyvin juttuun, ei turhia tappeluita ja kaikki ovat onnellisia. Tai sitten... Ehkä aiempi on vain toiveajattelua (tähän sellainen hymiö jolla lentää naurukyyneleet silmistä). 

Kaikesta huolimatta lapset rakastavat toisiaan ja ovat toisilleen niin rakkaita. Mustasukkaisuutta on ilmassa harvase päivä, mutta ihan oletettuakin näin pienellä ikäerolla. On näissä pienissä työtä ja hermoja saa kiristellä päivittäin, mutta mitään en vaihtaisi pois. Rakastan näitä pieniä apinoita vaikka kuinka yrittävät saada äitinsä hulluksi. 

Jos on kysyttävää taikka jätin teidän mielestä jotain oleellista tekstistä pois, niin eikun vaan kommentoimaan niin vastailen !



Susanna

perjantai 30. joulukuuta 2016

Meidän joulu kuvina

Joulu oli ja meni, aikamoisen nopeasti vieläpä ! Eihän sitä kerennyt edes virittäytyä kunnon joulufiilikseen, kun aatto tuli, ja sitten joulu olikin jo kokonaan ohi. Kenelläkään samoja fiiliksiä ?

Aattoaamu oltiin kotosalla, syötiin riisipuuroa ja availtiin lahjoja. Iltapäivällä mentiin lasten isovanhemmille, jonne tuli muitakin sukulaisia. Siellä herkuteltiin jouluruokia ja availtiin lisää lahjoja. Aika kului nopeasti ja eiköhän jo ollutkin ilta. Joulu tosiaan meni todella nopeasti ja oli aika mennä nukkumaan. 

Voi taas huokaista ja alkaa stressaamaan ensi joulua ! Hurjimmat alkavat varmasti ostamaan joululahjoja jo tammikuussa. Itse alan jemmailemaan niitä vasta kesän jälkeen, viimeisimmät tottakai sitten viimeisinä päivinä ennen joulua. 

 Nyt luvassa kuvatulva meidän joulusta. ENJOY <3
































Susanna

perjantai 23. joulukuuta 2016

Lahjakätkö löytyi..


Täällä ollaan aikalailla joulutunnelmissa jo. Tähän asti lahjat ovat olleet paketoimattomina vaatekaapissani, kunnes eilen illalla otin tehtäväkseni paketoida ainakin muutaman. Loput pitää vielä tänään illalla paketoida. 

Kuusen takana on ollut muutaman päivän piilossa Jooan työkalupöytä, jonka tänään kokoamme illalla, jotta on sitten huomenna käyttövalmiina. Laitoin paketoimani lahjat tämän isonlaatikon päälle, kuusen taakse. Laitoin vielä verhoja siihen eteen, jotta lapset eivät kiinnitä huomiota. 

Olin väärässä ! Tottakai lapset huomasivat jostain pienestä raosta, että kuusen takana on liuta paketteja. Apuaaa. Kaksi isointa tonttua kerkesivät jo ottamaan paketit käteensä ja repivät kiireen vilkkaa naruja auki. Onneksi kerkesin väliin ja piilotin paketit uudestaan. Kerroin lapsille, että huomenna joulupukki sitten tuo paketit ja sitten vasta joululahjat saa avata. 

Pelastuin ja lapset jatkoivat kiltisti leikkejään, eivätkä sen koommin kyselleet tai etsineet lahjoja. Huh, olipa täpärällä. 

Tänään illalla tosiaan paketoin loput lahjat ja kokoamme pari lahjaa jo valmiiksi, niin ovat sitten heti valmiina leikkeihin. 

Meidän joululoma alkoi jo tänään, kun eilen illalla Alexsandralle nousi kuume. Laitoin heti illalla päiväkotiin viestiä, että jäämme kotiin ja toivottelin hyvät joulut kaikille. Tänään aamulla jostain kumman syystä tyttö oli aivan terve, eikä ole koko päivän aikana näyttänyt kipeyden merkkejä. Ehkä hän vain halusi olla meidän kanssa kotona ja aloittaa päivää aikaisemmin joululoman. Toivotaan, ettei kuume enää nouse ja saisimme viettää joulun suht terveinä.


Onko muiden lahjakätköjä löydetty ? Entä onko kaikki jo valmiina jouluaattoa varten ? Meillä on jouluruuat jääkaapissa odottamassa, aika hillitysti juhlitaan tänä jouluna. Meidän jouluaatosta sitten myöhemmin :)


Ihanaa joulua kaikille ! <3

Susanna


keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Arjen pelastaja: KUIVAUSRUMPU

Kaikista kotitöistä vihaan eniten pyykkien ripustaminen kuivaustelineeseen. Mikä onkaan ärsyttävämpää, kuin jatkuva pyykkirumba. Peset pyykkiä, laitat niitä kuivumaan, taas peset ja ripustat litimärkiä vaatteita telineeseen. Sitten odotat, että pyykit ovat kuivuneet, jotta pääset viikkaamaan ne nätisti kaappiin. 

Pyykkiteline ei edes sovi sisustukseen, silti se aina on esillä ja vaatteita täynnä. Sitten pienet kädet käyvät repimässä vaatteet ympäri huushollia ja puhtaat vaatteet kierivät ties missä. Mikäs sen mukavempaa. 


Minulla on teille ratkaisu ! Jos vihaat pyykkien laittamista ja kokoajan esillä olevia pyykkitelineitä, ratkaisuna on kuivausrumpu ! Kyllä, se maksaa, mutta ei liikaa. Ihan muutamalla satasella saat aivan loistavan koneen, joka kuivattaa vaatteesi täysin. 

Me ostimme meille Candyn 8kilon kuivausrummun, jonne mahtuu pyykkikoneesta kaikki märät vaatteet. Tämä veloitti meiltä sen muutaman satasen, mutta on hintansa väärti !

Nyt aikaa jää paljon enemmän kaikkiin muihin kotitöihin ja lasten kanssa seurustelemiseen. Enää minun ei tarvitse odottaa, että pyykit peseytyvät ja pääsisin laittamaan niitä telineeseen kuivumaan. Nyt saan laittaa suoraan märät pyykit kuivausrumpuun, valitsen ohjelman ja tadaaa, parin tunnin päästä kaikki pyykit ovat kuivia. 

Ihan paras ostos pitkiin aikoihin. Suosittelen jokaiselle, joka vähänkin vihaa pyykkien laittamista. Ihan parasta saada kuivat pyykit suoraan koneesta ja viikata ne kaappiin odottamaan käyttöä. 


Ihan varmasti on muitakin, joita tuo pyykkitelinerumba ei oikein innosta. Tykkäätkö sinä pyykkien laittamisesta ? Löytyykö teiltä kuivausrumpu, kokemuksia ? 

Ps: Joulukalenteri alkoi vauhdikkaasti, mutta se ei oikein saanut teitä lukijoita syttymään, joten päätin jättää sen kirjoittamisen. Palataan näihin ihan perus postauksiin, ehkäpä saadaan keskustelua aikaiseksi :)


Susanna



tiistai 13. joulukuuta 2016

Muutama joulukalenterin luukku & kuulumisia


Muutaman päivän aikana joulukalenterista on löytynyt muunmuassa joulupukki tarroja, pingviini tarroja, lisää väriliituja ja sukkia ! Mitähän yllätyksiä tontut ovat seuraaviin pusseihin piilottaneet. 

Nyt tuli aika pitkä tauko kirjoittamisesta. On ollut niin touhun täyteiset päivät, ettei kirjoittamiselle ole yksin kertaisesti jäänyt aikaa eikä energiaa. Viikonloppukin meni ihan hujauksessa ! Eilen olin tulossa kirjoittamaan, mutta tottakai kone oli erimieltä. En jaksanut taistella, joten kone voitti minut ihan 6-0. Tänään vihdoin onnisti !


Mitä me sitten ollaan tehty ? Ollaan nähty kavereita ja heidän lapsiaan. Leikitty yhdessä, piirrelty, ulkoiltu ja ihan näitä perus kotitöitä. Uudet syntymäpäivä lelut ovat olleet kovassa käytössä ja tottakai joka päivä lapset odottavat joulukalenterin avaamista. Ihana pikkusiskonikin on pitänyt meille seuraa monena päivänä <3 

Olen nyt keskittynyt lapsiin ja kotiin niin paljon kuin mahdollista, joten illalla olen vain halunnut maata x-asennossa sohvalla ja heittää aivot narikkaan.  Eihän se väärin ole. Itsekkin varmaan minun tilanteessani tekisitte samoin. Mikä onkaan ihaninta pitkän päivän jälkeen, kukaan ei huuda, kukaan ei vaadi sinulta mitään, saat vain olla. 


Voitteko muuten kuvitella, miten paljon sotkua kolme lasta saa aikaiseksi ? Sitä tahtia kun itse siivoan, toiset on jo kerenneet sotkea muut huoneet. Välillä tuntuu, että kotityöt vois vaan jättää tekemättä ja antaa sotkun olla. Itse on vain niin järjestelmällinen ja siisti ihminen, että pienetkin sotkut saavat minut hikeentymään. 

Viikonloppuna pidettiin lauantaina tortilla ja saunailta. Lapset olivat niin innoissaan taas tortilloista, mutta illan kohokohta oli saunominen ja ammeessa pulikointi. Ihan parasta. 


Sunnuntaina lähdimme koko perheen voimin uimahalliin ! Lasten mummi tuli myös mukaan, koska ei meidän kahden kädet olisi riittänyt näiden hulivilien kanssa. Puhuimmekin, että nyt täytyy käydä useammin, kuin kerran vuodessa. Lapset todella tykkäävät uida ja läträtä vedessä. Jooa olisi vain juossut veteen pää kolmantena jalkana ellei häntä olisi vähän toppuutellut. 

Kiva viikonloppu kaikin puolin. Seuraavana viikonloppuna onkin luvassa mieheni puolen sukulaisten jouluruokailu ravintolassa, jonne mekin sitten suunnataan. :) 


Mukavaa loppuviikkoa kaikille <3


Susanna

torstai 8. joulukuuta 2016

7. & 8. Luukku + Synttäri tunnelmia



Viime viikonloppuna meillä vietettiin Sennin 1- ja Jooa 2-vuotis syntymäpäiväjuhlia. Päätettiin viettää lapsilla yhteis juhlat, nyt kun he ovat vielä pieniä. Helpommalla pääsee, kun ei tarvitse järjestää kuukauden välein juhlia. Kohta meidän taloudessa on virallisesti kolme taaperoa ! Äää !

Juhlat sujuivat oikein mainiosti. Vieraita, lapsineen päivineen oli noin kolmekymmentä. Sellaiset pienet juhlat vain. (huomatkaa sarkasmi). Mukana olivat lasten kummit perheineen, minun perheeni ja mieheni sukulaisia perheineen. 

Juhlat kestivät kokonaisuudessaan kolmisen tuntia ja aika kului todella nopeasti ! Vieraat viihtyivät ja tunnelma oli korkealla. 

Lapset saivat oikein riittävästi lahjoja ja leikkivät niillä heti aivan innoissaan. Kuitenkin jostain syystä näitä kahta synttärisankaria kiinnostivat poliisilelut muita leluja enemmän. Piipaa siellä piipaa täällä. Nyt meillä ei muilla haluttaisi leikkiä kun poliisiparkkitalolla. Leikkikeittiön tarvikkeet olivat myös kova sana, Alexsandra oli niistä ehkä eniten innoissaan. 








Aloitin juhlavalmistelut jo hyvissä ajoin. Perjantaina aamupäivällä aloin tekemään kakkua. Päädyin tekemään hedelmätäytekakun. Vielä aloittaessani kakun tekoa, en ollut varma mitä siihen laitan. 

Ostin valmispohjan, koska vihaan leipomista ja keittiössä oloa. Jos ei ole pakko leipoa, en sitä tee. 

Tein kakkuun kaksi täytettä. Toiseen tuli tuorejuustoa, kermavaahtoa, aprikooseja murskattuna, aprikoosilientä ja liivatetta. Toinen täyte piti sisällään kaikki samat, mutta aprikoosi vaihdetaan mansikkaan. 

Sivelin kakkupohjat aprikoosiliemellä. Laitoin aprikoositäytteen kakun alemmalle pohjalle ja täytteen päälle aprikoosi suikaleita. Toiselle pohjalle laitoin mansikkatäytteen ja sen päälle mansikoita ja banaani suikaileita. 

Lauantaina ennen juhlia koristelin kakun kermavaahdolla ja laitoin päälle viinirypäleitä ja pieniä hopeisia koristehelmiä.

Kakun lisäksi, tehtiin coctail-tikkuja joissa oli juustoa, nakkeja, tomaattia, viinirypäleitä ja lihapullia. Paistoin coctail-piirakoita uunissa ja sen kylkiäisenä oli munavoita. Olihan meillä vielä pullaa ja keksejäkin ! Ja mieheni äiti oli tehnyt suolaisia piirakoita !

Kaikki tarjottavat menivät kuin kuumille kiville, eikä meille jäänyt illaksi paljon mitään rääpittäväksi. Kaiken kaikkiaan oikein onnistuneet juhlat. Kiitos kaikille, jotka pääsitte mukaan <3






Ps Eilisen joulukalenterin luukusta paljastui jouluisia pingviini tarroja. Tänään luukusta paljastui lisää väriliituja, joilla taas innoissaan piirreltiin pitkin päivää. 


Susanna