Alakäyriä ja ensiaskeleita

Viime torstaina meidän kuopuksemme Senni täytti kymmenen kuukautta. Kaksi kuukautta, niin meidän vauvasta tulee yksivuotias taapero. Ihan käsittämätöntä kuinka nopeasti tämä kulunut vuosi on mennyt. Juurihan vuosi vasta vaihtui ja meidän vauva oli muutaman päivän ikäinen. Tutustuttiin uuteen arkeen kolmen lapsen kanssa ja yritettiin vain selvitä jokaisesta päivästä kunnialla läpi. 

Tässä sitä nyt ollaan. Haikealla mielellä luovun vauvavuosista, mutta silti innokkaana odotan, mitä seuraavat kuukaudet ja vuodet tuovat mukanaan. Mitä luultavammin viimeiset vauvavuodet, mitä tullaan ikinä kokemaan. Siksi tämä on minulle niin haikeaa. Nämä kolme ovat maailman rakkaimpia, eikä elämäni olisi mitään ilman heitä. Rakastan lapsiani, mutta eiköhän tämä lapsiluku ollut tässä. 

Sennillä oli perjantaina neuvola. Nykypäivänähän kymmenen kuukauden neuvola ei enää kuulu niin sanottuihin pakollisiin käynteihin. Itse halusin tämän käynnin, jotta saadaan seurattua Sennin kasvua. Meidän pieni neiti on kasvanut nämä kuukaudet hyvin hitaasti. Painoa ja pituutta on tullut, mutta hyvin niukasti. Käyrillä minineiti menee alimmalla käyrällä. Hän kasvaa tasaisesti omalla alakäyrällään. Neuvolakorttiin on kirjoitettu alusta alkaen "siro neiti".

Sennin 10kk mitat (suluissa 8kk mitat)

Paino: 7200g (6705g)

Pituus: 69cm (67cm)

Päänympärys: 44cm (43,1cm)

Mitä meidän Sennivauva oikein osaakaan tehdä ? Hän on kovin vauhdikas persoona. Hän viilettää isoveljen perässä mielellään. Muutenkin menee sisarusten leikkeihin mukaan, välillä niin kovasti, että sisaruksilla menee hermot. Tykkää kolistella, äänekkäät leikit on parhaita ! Musiikki saa Sennin pikku pepun keikkumaan, kuin tanssijalla konsanaan. 

Temperamenttia tältä pieneltä neidiltä löytyy ! Omaa tahtoakin on alkanut löytymään ja kiukut ilmaistaan oikein dramaattisesti. Tämä neiti tietää mitä tahtoo, ruuankin suhteen, jonka seurauksena on tehnyt vauvaruuille lakon. Hänen on saatava aivan samaa ruokaa kuin me muut, tai muuten draamaprinsessa kuoriutuu hymytytön takaa. 

Senni osaa jo pitää puoliaan taistellessaan leluista sisarustensa kanssa. Häneltä ei viedä leluja ilman huutoa. Tottakai jokaista lasta kiinnostaa juuri se lelu, jolla toinen leikkii. Eiköhän nämäkin opi jakamaan lelujaan ja leikkimään nätisti keskenään, toivottavasti.

Minimimmi on kävellyt tukea pitkin jo muutaman kuukauden. Ensiaskeleetkin hän on ottanut parisen viikkoa sitten ja joka päivä askelia tulee lisää. Kohta hän jo kävelee ! Wäää, minun pieni vauva. Tämä neiti on myös kova kiipeilemaan. Mihin vain jalka yltää, niin sinne pitää päästä. Syöttötuolistakin täytyy kiivetä pöydälle keikistelemään, eikä edes valjaat pidättele tätä tyttöä. 

Senni on taputellut jo muutaman kuukauden ja uutena hittinä on vilkuttaminen. Hän saattaa aivan yhtäkkiä vilkutella ja hymyilee niin sievästi. Hän osoittelee tavaroita ja on kovin kiinnostunut uusista asioista. Äänteitä ja sanoja yrittää kovasti opetella, "kakka" "namnam" "äitä" on sanoja, joita olen kuullut hänen sanoneen. Gungaa gungaa on Sennin oma juttu, joka naurattaa meita jokaista. 

Yönsä Senni nukkuu suurinpiirtein hyvin. Nukahtaa yhdeksän aikaan omaan sänkyyn. Saattaa keskellä yötä herätä, jolloin otan viereeni. Aamulla kuuden seitsemän aikaan hän herää, jolloin annan tissiä. Saattaa vielä sen jälkeen nukahtaa toviksi. 

Tehdessään vaippaan kakat, hän konttaa kiireen vilkkaa vessan ovelle. Miten fiksu hän onkaan ! Sanoja hän tuntuu ymmärtävän jonkin verran, ei sana on tullut hyvin tutuksi meidän perheessä, jota jokainen omalla tavallaan tottelee. 

Tiivistetysti meidän kymmenkuinen on hyvin pirtsakka hymytyttö, jolta löytyy temperamenttia vaikka muille jakaa ! Maltan tuskin odottaa meidän tulevia lukuisia vuosia tämän draamaprinsessan kanssa <3

Susanna

Isänpäivä valmisteluja + VINKKI

Tänä vuonna olen jo hyvissä ajoin ostanut isälleni isänpäivä lahjan. Tiedän, että isäni tykkää lukea kirjoja, mutta itse olen todella huono niitä ostamaan, saatikka mistä minä tietäisin, löytyykö isältäni jo kyseinen kirja hyllystään. 

Tässä hyvä vinkki kaikille: Ifolorin kuvakirja. Aivan mahtava lahja jokaiselle, eikä siinä pääse köyhtymään. Kuvakirja on myös helppo tehdä, aivan varmasti jokainen sen osaa tehdä, sivuilla on myös hyvät ohjeet tähän. 

Itse otin kirjan kierresidonnalla 24 sivulla, A4 silkkimattapaperilla. Laitoin lapsistani kuvia ja tottakai itsestäni, aivan varmasti isäni ilahtuu tästä lahjasta. Onhan tämä ainutlaatuinen kirja, jota kenellekään muulla ei tule olemaan. Sisäkanteen aion kirjoittaa isälleni jonkunlaisen runon ja kertoa miten tärkeä hän minulle on, siitä huolimatta vaikka ei usein nähdäkkään. 

Kylkiäisiksi tehdään lasten kanssa hänelle isänpäiväkortti. Lapset saavat tehdä myös omalle isälleen lahjan+kortin, josta sitten kirjoitellaan isänpäivän tienoilla, sitähän ei voi vielä paljastaa. :)

Joko te olette valmistautuneet isänpäivään ? 

Susanna

2plus blogiverkosto

Aloitin blogin kirjoittamisen joulukuussa 2012. En tiedä mitä kuvittelin oikein tekeväni, sen verran tönkköä tekstiä siellä alkupäässä on, että ei sitä kirjoittamiseksi voi luokitella. Vanhaa blogiani voit käydä kurkkaamassa täältä . En ole viitsinyt poistaa sitä vielä, se tuntuu jotenkin vaikealta, vaikka en sinne enää kirjoittakkaan. 

Tämä uusi blogi tuli niin hyvään saumaan. Tekstiä olisi vaikka muille jakaa ja aikaakin riittää aina välillä. Tietenkin juuri silloin kun pää olisi kirjoitus tuulella, niin muu kroppa ei silloin oikein jaksaisi. Olenkin tullut siihen päätökseen, että en ota tästä kirjoittamisesta enää mitään stressiä, tein sen virheen vanhan blogin kohdalla. 

Joskus haaveilin pääseväni kirjoittamaan isommille yleisöille, kertomaan mielipiteitäni ja meidän arjesta kolmen pienen lapsen kanssa muillekkin kun vain tuttaville. Ajattelin, että se jää vain haaveiluksi, eikä minulla olisi mitään saumaa päästä minnekkään. Kuitenkin sisimmässäni tunsin, että olen kehittynyt kirjoittajana todella paljon siitä mistä aloitin. 

Haluan saada mielipiteitäni esille ja kertoa ihmisille minkälaista elämä oikeasti onkaan kolmen lapsen kanssa, jotka ovat syntyneet kahden ja puolen vuoden sisään (tätä ei jokaikinen pystykkään kertomaan). Teidän lukijoiden mielipiteet ja kertomukset tuovat lisäplussaa tähän touhuun ja niitä odotan aina innolla.

Niin, se tärkein, meidät löytää nykyään kaksplussan blogiverkostosta ! Se ei pelaa, joka pelkää. Laitoin kaksplussalle sähköpostia ja tässä sitä nyt ollaan. Aivan mahtavaa ! Blogini löydät siis edelleen tällä samalla osoitteella, mutta meidät löytää myös kaksplussan sivulta. Käyppäs kurkkaamassa meidän blogia TÄÄLTÄ , siellä se komeilee kaksplus-bloggaajien alla, muiden blogiverkostolaisten joukossa. 

Seuraatko jo Kaksplussaa Facebookissa ? Jos et, niin TÄSTÄ linkistä pääset seuraamaan. Sivua tykkäämällä saat hyötyä, hupia ja vertaistukea päivittäin !

Meitä pääset seurailemaan BLOGLOVIN , INSTAGRAM susannaeleonoora , FACEBOOK 

Onnesta soikeana:

Susanna

Hämeenlinnan reissu + ÄÄNESTYS

Ensin muistuttelen kaksplussan-kilpailusta, jossa valitaan kaunein lastenhuone. Jo aikaisemminkin sanoin, että meidän lastenhuone ei ole ehkä maailman kaunein, mutta lapsille juuri sopiva. Arkisen ihana, josta näkee, että se on lapsille suunnattu. 

Äänestykseen pääset TÄSTÄ

Sieltä valitset touhulandian, olemme kiitollisia jokaisesta äänestä, kiitos jo etukäteen. :)

Nyt meidän viime viikonloppuun. Lähdettiin perjantaina iltapäivällä tyttöjen kanssa reissuun. Suuntasimme Hämeenlinnaan, Raisan (entinen äitipuoleni) luokse. Olemme olleet Raisan kanssa aina todella läheisiä ja kemiat kohtaavat. Vaikka he isäni kanssa erosivatkin, me olemme silti Raisan kanssa oltu yhteyksissä ja tulemme olemaankin. 

En ottanut reissuun koko poppoota mukaan, vaan päätin, että tämä on meidän tyttöjen reissu. Jooa jäi isin kanssa viettämään poikien keskeistä aikaa. Teki heillekkin ihan hyvää olla vähän aikaa kaksistaan, niin pääsivät keskittymään vain toisiinsa. Ja tytöt saivat olla minun kanssa, kun se on heille niin tärkeää. 

Pääsimme tosiaan p tien päälle perjantaina iltapäivällä neljän jälkeen. Matkaa Hämeenlinnaan meiltä on hieman yli sata kilometriä. Matka taittui hyvin ilman pysähdyksiä, molemmat tytöt olivat untenmailla koko matkan ajan. Olimme perillä puoli kuuden aikaan, jolloin pääsimme nälkäisinä heti ruokapöydän ääreen. 

Ilta meni lasten kanssa häärätessä, molemmat olivat hieman vieraskoreita. Senni oli kunnon sylitakiainen ja Alexsandra oikein kiltti, eikä saanut minkäänlaista uhmakohtausta. Myöhäisten päiväunien takia myös iltaunet venyivät. Laitoin tytöt nukkumaan vasta kymmenen aikaan illalla. Alexsandra halusi nukkua matkasängyssä, joka kävi minulle oikein hyvin. Hän nukahti sinne kiltisti.

Sennin tainnutin tissien kanssa viereeni, johon sitten lopulta nukahti. Sanoisin, että oikein mukava ilta kaikinpuolin. Saimme tehtyä myös jotakin järkevää, nimittäin isälleni ifolorin kuvakirjan, jossa on tietysti minusta ja lapsista kuvia. Tämä siis isänpäivä lahjaksi, joka on muuten 13.11.

Myöhäisen nukkumaan menon seuraksena lapset nukkuivat yllättävästi puoliyhdeksään. Tämä sopi minulle oikein mainiosti. Aamulla otin molemmat tytöt kainalooni ja heräilimme rauhassa. Noustuamme suoritimme normaalit aamutoimet, vaipan vaihdot, aamupalat, päivävaatteet yms. Ja tottakai minun oli pakko päästä suihkuun, eihän päiväni muuten lähde millään käyntiin. 

Ennen puoltapäivää lähdimme kiertelemään Hämeenlinnan kirpputoreja. Ajattelin, että Alexsandran kanssa se sujuisi ilman mitään ongelmia. Väärässä olin, tyttö oli niin täynnä energiaa, että juoksenteli ja säntäili pitkin poikin, jokaisella kirpputorilla jossa kävimme. Ei sentään häirinnyt muita, ainakaan kauheesti, eikä saanut mitään rikki ! Kaikista ärsyttävintä oli, kun pieni neiti kävi hakemassa kärryynsä leluja ja tavaroita, joita halusi. Jouduin sitten ilkeänä äitinä viemaan tavaroita paikoilleen ja sanomaan, ettei me voida kaikkea ostaa. 

Loppujen lopuksi kävimme kolmella kirpputorilla ja Altsun poukkoiluista huolimatta reissu meni ihan hyvin. Kukaan ei sentään huutanut hulluna, eikä saanut mitään yli dramaattisia kohtauksia. Sennikin istui oikein kiltisti rattaissaan. 

Löysimme ihan perusvaatteita lapsille. Niiden lisäksi Jooalle kuomat ja talvirukkaset ja Alexsandralle mustat toppahousut, näitä olinkin etsinyt. Tytöille löysin myös ensimmäiset joululahjat ! Ainiin ja mikä parasta, Altsu löysi itselleen prinsessa käsilaukun, kruunun, korvakorut ja sormuksen. Voi sitä onnen ja ilon määrää tuon pienen neidin kasvoilla.  

Lähdimme ajamaan kotiinpäin lauantai-illalla kuuden aikaan. Oli ihana minireissu pikku mimmien kanssa. Seuraavaa Hämeenlinnan reissua odotellessa, siellä on aina niin mukavaa ! :)

Susanna

Herkku viikonloppu

Yksi yö ilman lapsia ! Kyllä, luit oikein. Lasten ihanat isovanhemmat ottivat meidän kolme pientä apinaa yökylään, jotta meillä vanhemmilla olisi hieman yhteistä aikaa. 

Veimme lapset lauantaina vasta illalla hoitoon, jotta erossa oloaika ei olisi kovin pitkä. Hieman kuumotti miten pienin pärjää ilman minua (ja tissejä), tiesin kyllä ettei hänellä ole mitään hätää. Appivanhempiin voi aina luottaa. Isommat lapset pärjäävät aina loistavasti ja ovat jo tottuneet kyläilemään isovanhemmilla. Sennillä on vielä hieman totuttelemista, hän lämpeää aina niin hitaasti. 

Vähän haikein mielin jätimme lapset hoitoon ja lähdimme viettämään ansaittua vapaa-aikaa. Minulta meinasi kyynel vierähtää, en ikinä totu olemaan lapsista erossa. Suuntasimme viikin chicosiin. Chicosissa on mielestäni maailman parhaat burgerit, enkä voi vastustaa niitä. Nyt kun oli mahdollisuus niin tottakai halusin mennä syömään sellaista, mikä on jo todettu parhaaksi ! Miehellä ei ollut kauheesti sanavaltaa, minä kun olin jo päättänyt, että sinne haluan, niin sinne myös mennään (tähän sellainen apinahymiö joka peittää silmänsä).

Herkuteltuamme menimme pelaamaan biljardia. Siitä on tullut meidän yhteinen juttu. Kride on valehtelematta paljon parempi kuin minä, mutta tulen silti hyvänä kakkosena. Enkä edes aina häviä ! Lauantain pelissä tuli muistaakseni tasapeli ?! Kotona vain loikoilimme sohvalla ja katselimme ohjelmia. Pieni irtiotto arjesta teki kyllä todella hyvää. Oli ihana syödä rauhassa ja pelailla niin ettei kukaan roikkunut jaloissa tai huutanut äitiä. 

Sunnuntai aamuna heräsin ensimmäisen kerran kahdeksalta. Ajattelin, että no en todellakaan herää vielä tähän aikaan, kun on mahdollisuus nukkua vihdoinkin pitkään. Nousin ylös puoli yhdeltätoista, kävin suihkussa ja söin aamupalan rauhassa. Mietin, että mitähän sitä oikein tekisi, en jaksa vain istua ja olla tekemättä mitään. Aloin siivoamaan, ja nyt meidän jääkaappikin kiiltää puhtauttaan. 

Lähdimme hakemaan lapsia kahden jälkeen. En malttanut odottaa, että näen meidän ihanat pienet ! Melkein juoksin portaat ylös ja oven auettuaan kaappasin lapset syliin ja pusuttelin heidät ihan puhki. <3 Lapsilla oli mennyt todella hyvin. Jopa Senni oli nukkunut yönsä hyvin ja oli ollut reipas pikkutyttö. 

Päästyämme kotiin, aloimme tekemään tortilloja ja tacoja. Päätimme pitää lapsille herkuttelu illan ja kerroimme, että tortillojen jälkeen pääsemme vielä saunaan ja ammeeseen pulikoimaan. Ihan parasta ! Nyt on taas jokunen hetki, ennenkuin lapset menevät uudemman kerran yökylään. 

On ihana olla välillä erossa lapsista, mutta parasta on saada heidät takaisin kotiin <3

Susanna

Äänestä kaunein lastenhuone

Huomasin eräs päivä kaksplussan sivuilla lomakkeen kilpailuun, jossa haettiin kuvia lastenhuoneista. Kaksplussan toimitus valitsisi 18 kuvaa kisaamaan kauneimmasta lastenhuoneesta. Laitoin kuvan ja kirjoitin pienen esittelyn blogistani ja lastenhuoneesta. 

Tänään tuli sähköpostia, jossa kerrottiin, että meidän lastenhuone on päässyt mukaan kisaan ! Äänestys aikaa on 3.11 asti ja kolme eniten ääniä saanutta bloggaajaa voittavat ihanan hemmottelupaketin ! 

Käykää ihanat lukijani äänestämässä meidän lastenhuone voittoon ! Hemmottelupaketti tulisi todella tarpeen. Meidän lastenhuone ei ehkä ole maailman kaunein, mutta ennen kaikkea se on käytännöllinen ja ihana paikka meidän lapsille ! Olen kerinnyt jo sisustushulluna järjestämään lastenhuonetta uusiksi, mutta tuossa ylenpänä kuva, jolla olemme mukana kisassa.

"Lastenhuoneessa asustelee tällä hetkellä meidän kaksi isointa lasta. Esikoinen Alexsandra nukkuu yläpedillä, Jooa alhaalla. Olen yrittänyt tuoda huoneeseen molemmille mieleisiä asioita. Löytyy nukkekoti, potkuautoja, parkkihalli, lasten keittiö, autoja jne. Molemmille lapsille siis jotakin. Molemmat lapset tykkäävät leikkiä sekä barbeilla, että autoilla. Tulevaisuuden haaveissa olisi kaikille lapsille omat huoneet, niin että pääsisin sisustamaan ne oikein ihaniksi."

Kaunein lastenhuone kisa ! KLIK 

Kiitos kaikille äänestäneille !

Susanna

Kohtuudella sokeria

Kohtuullinen herkuttelu. Joka perheessä se on vähän eri ja jokaisella on omat mielipiteensä asiaan. Meidän lapsia ei ole totutettu sokeriin. Yhteen vuoteen mennessä kukaan lapsistamme ei ole saanut herkkuja. Minusta se on aivan itsestään selvyys, ettei vauvalle ja ihan pienelle lapselle anneta herkkuja. 

Herkkuihin luokittelen suklaat, karkit, pullat, mehut. Muutenkin sokeripitoisia tuotteita meillä syödään todella harvoin. Jugurtit, rahkat ja muut sokerituotteet eivät kuulu meidän normaaliin ruokavalioon. Jooan maito ja vehnä-allergiat rajoittavat myös meidän syömistä, joten mitään pullamössö leipiä meillä ei myöskään syödä. Joskus syödään jugurttia ja sekin on silloin soijajugurttia.

1-vuotis syntymäpäivillä meidän lapset on saaneet ensimmäisen kerran herkutella, muun muassa kakkua ! Siitä eteenpäin lapset ovat saaneet juhlissa maistella kohtuudella pullaa, keksejä ja kakkua. Mehut olen yrittänyt korvata maidolla taikka vedellä, eikä lapset ole pistäneet pahakseen, koska eivät ole tottuneet mehuihin.

Alexsandra 3v ei tykkää mehuista, eikä ole tähän ikävuoteen mennessä maistanut karkkia. Itsekkään en ole tottunut juomaan mehua, enkä koe häviäväni siinä mitään etten sitä litki. Karkkejakin syön todella harvoin, joten enpä koe lapseni saavan karkittomuudesta traumoja. Karkit ja muut herkut voi lapsen kohdalla todella helposti korvata marjoilla ja hedelmillä. Muun muassa kuivatut hedelmät käy mainiosti karkista. Jugurtit voi hyvin korvata maustamattomalla jugurtilla ja lisätä siihen hedelmä/marja sosetta.

Kun sain esikoiseni, olin päättänyt, että koitan pitää karkit ja muut herkut ensimmäiset vuodet pois. Voin jopa kuulostaa kunnon natsi äidiltä, mutta ei se sitä ole. Jos lapsi ei ole saanut vaikkapa sitä karkkia, niin ei hän siihen kuole, etteikö saisi sitä ensimmäisinä elinvuosinaan. Jos jotain hyvää haetaan, niin hampaat säästyy ja lapsi tottuu syömään terveellisesti. Ja kyllä Alexsandra tietää mikä on äidin suklaa, eikä hän yritä sitä kinua, hän tietää, että se on äidin.

Minusta siinä ei ole mitään pahaa, että yrittää pitää ylimääräiset sokerit ja herkut pois lasten elämästä niin pitkään kuin mahdollista. Kyllä meillä herkutellaan juhlissa, eiköhän se riitä näille meidän pikku mussukoille. Okei, olen minä vähän luistanut periaatteistani. Isovanhemmilla isommat lapset saa välillä kahvittelun lomassa muutaman keksin, jäätelöä tai pullaa. Kotona meillä on silti tiukkaa. Ihan perus arjessa meillä ei herkutella kuin ihan tosi harvoin (pari kertaa vuodessa) esimerkiksi itse tekemillä pullilla tai muilla herkuilla.

Minun mielestäni ensimmäisenä on tärkeää opettaa lapselle terveelliset elämäntavat, eikä tunkea heti pienen lapsen suuhun sokeria ja muuta höttöä. Joo toki, täytyyhän lapsen oppia herkuttelemaan kohtuudella, mutta esimerkiksi karkit, limut ja muut kauheat sokerpommit voi jättää myöhemmäksi. Ei se lapsi siihen kuole, herkuttelemaan kerkeää kyllä vaikka koko aikuisiän jos niikseen tulee.

Miten tarkkoja teillä ollaan herkuista ? Välttelettekö lisättyä sokeria vai annatteko vaan mennä ?

Susanna

Sormiruokailu

Meidän yhdeksänkuukautinen minä itse-neiti haluaisi syödä kaiken itse. Olenkin antanut hänen sormiruokailla, aina kun on siihen mahdollisuus. Aloitimme sormiruokailut jo kuuden kuukauden ikäisenä, jolloin osasi jo itse istua syöttötuolissa. 

Nykypäivänä oikein kannustetaan äitejä antamaan lapsille mahdollisuus sormiruokailuun. Tällöin lapsi pääsee kunnolla tutustumaan ruokaan ja pääsee jo itse harjoittelemaan syömistä. Sormiruokailu on oikein hyvä tapa tutustua ruokaan, sen koostumukseen ja pääsee itse säätelemään omaa syömistä.

Senni alkaa huutamaan, jos ei saa samaa ruokaa kuin muut. Yritänkin tehdä usein sellaista ruokaa, mistä pystyn sitten antamaan Sennille, jotta hän voi itse syödä omin pikku kätösin. Jos ei sopivaa ruokaa ole, annan Sennille sosetta ja samaan aikaan annan hänelle kurkkua, tomaattia, leipää tms, jota hän voi samalla itse syödä. Näin ruokailut sujuvat mukavammin. 

Vinkkejä sormiruokailuun:

* Katso, että lapsi istuu suorassa, joko syöttötuolissa tai sylissä.
* Ota lapsi mukaan perheen yhteiseen ruokailuun.
* Alussa lapsi ei välttämättä syö paljoa.
* Anna lapsen tutustua ruokaan rauhassa.
* Anna lapselle monipuolisesti erilaisia ruoka-aineita.
* Lapsi saa leikkiä ruualla, näin hän tutustuu siihen.
* Aloita ruuista, joista lapsen on helppo ottaa kiinni.
* Älä toru lasta, vaikka hän sylkisi ruokaa ulos.
* Ole kärsivällinen, älä hoputa.
* Anna lapsen itse syödä, älä laita ruokaa lapsen suuhun.
* Anna lapsen itse säädellä paljonko hän haluaa syödä.

Varaudu, että sormiruokailu voi olla todella sotkuista puuhaa. Itse saan siivoilla kaiket päivät kolmen pikkuapinan ruoka sotkuja lattioilta ja pöydiltä. Isoin ei sentään enää niin paljon sotke, mutta kyllä sitä sotkua kaikilta tulee. Sotketaanhan me aikuisetkin välillä. 

Lapselle voit tarjota mitä tahansa kotiruokaa, kunhan siinä ei ole sokeria tai suolaa. Itse olen aluksi antanut keitettyä porkkanaa ja perunaa. Kurkkua, tomaattia, banaania, omenaa, näkkileipää. Makaroonia, jauhelihaa, kanaa yms. Ihan siis perus ruokaa voit antaa lapsellesi.

Muistathan olla vieressä kokoajan, ettei lapsi vaan pääse tukehtumaan. Itse olen joutunut monen monta kertaa säikähtämään, kun toinen alkaa kakoa ja näyttää, että tukehtuisi. Olen ottanut syliin ja taputtanut selkään, jolloin kurkusta tulee ruuat ulos, välillä kivan liman kera.. Mutta, kakominen ei tarkoita sitä, että lapsi olisi tukehtumassa, vaan sitä, että hän osaa, hän osaa estää sen ettei tukehdu. 

Soseiden kanssa on aina yhtä pelleilyä, enkä silloin itsekkään pysty syömään samaan aikaan kun ei kädet riitä. Kun annan Sennin syödä itse ruokansa sormin, pääsen itsekkin syömään samaan aikaan kun kaikki muut. Kätevää !

Sormiruokailu on sinäänsä aika jännä juttu. Olen antanut kaikille lapsilleni mahdollisuuden sormiruokailuun. En tiedä, onko sormiruokailun ansiota, että lapseni ovat oppineet itse syömään ruokansa lusikan/haarukan kanssa noin yksivuotiaina. Ja hei, se helpottaa oikeesti aikalailla, kun lapsi syö itse ! 

Susanna

Enää ei heru

Tiedätkö sen tunteen kun saat nukkua ? 

En ole valehtelematta vuoteen nukkunut edes yhtä kokonaista yötä putkeen. Ensin raskaus aikana minua vaivasivat supistukset, närästys, muut ihanat kivut ja unettomuus. 

Sitten Senni syntyi ja univelat vain kasvoivat. Pieni prinsessani on nyt yhdeksän kuukautta herättänyt minut monta kertaa yössä. 

Ennen lapsia en edes tiennyt mitä väsymys on, siis oikeesti ! Tottakai olo tuntui välillä väsyneeltä ja halusi vain levätä ja nukkua. Silloin nukkuminen onnistui, ihan milloin halusin. 

Näin kolmen lapsen äitinä ja vuoden univelat silmissäni totean, että silloin nuorempana en todellakaan ole voinut oikeasti olla väsynyt. Nyt sitä todella tietää mitä väsymys on. 

Tiedättekö, vaikka Senni heräisi sata kertaa yössä, niin minun täytyy jaksaa näillä samoilla silmillä koko päivä. Ei ole mahdollista jäädä sänkyyn nukkumaan vaikka kuinka mieli tekisi. Sitä on vain jaksettava vaikka kuinka väsyttäisi. 

Minun mittani tuli täyteen. En enää kestänyt sitä, että Senni heräsi pahimmassa tapauksessa tunnin välein kitisemään ja halusi vain tissiä. Minä pistin stopin tälle hommalle. Tässä pieni vinkki teille jotka taistelette öiden kanssa. Pitää vain olla päättäväinen ja johdonmukainen. 

Tissejä ei enää heru yöllä !

Aloitin tämän lempeän unikoulun viime lauantaina. Päätin, että enää en anna tissiä yöllä, mutta viereen saa tulla. Ajattelin, että olisi liian raakaa toiselle, että jätän yömaidon pois ja samalla ei enää pääsisi viereen. Haluan opettaa lempeällä tavalla nukkumaan koko yöt. 

No, ensimmäisenä yönä Senni heräsi jo puolen yön aikaan ensimmäisen kerran. Otin viereen, enkä antanut tissiä. Huutohan siitä tuli, ja sitä jatkui noin puolituntia. Pidin kainalossa ja rauhoittelin. Sitten pieni rauhoittui ja nukahti. Heräsi melkein samantien uudestaan, ja sama hyssyttely alusta. 

Ensimmäisenä yönä Senni heräsi muutaman kerran ja annoin tissiä ensimmäisen kerran viiden jälkeen. Aamulla herättiin ihan normaaliin aikaan, seitsemän jälkeen.

Toisena yönä Senni heräsi kolmen aikaan, otin viereen ja rauhoittelin taas puolisen tuntia. Tissiä annoin kuuden aikaan jolloin jatkettiin unia. 

Kolmas yö oli samanlainen kuin toinen. 

Neljäntenä yönä Senni heräsi ensimmäisen kerran vasta viiden jälkeen, jolloin otin taas viereen. Huusi kun ei saanut tissiä, mutta rauhoittui nopeammin kuin aikaisempina öinä. Tissiä annoin, kun hän heräsi seitsemän aikaan. 

Nyt viime yö, oli perfect ! Sain itse nukkua seitsemän tuntia putkeen ! Ihan mahtavaa. En ole vuoteen nukkunut näin pitkiä yöunia kuin nyt. Senni meni nukkumaan yhdeksän aikaan ja heräsi ensimmäisen kerran vasta puoli seitsemän. Näitä lisää kiitos. 

Lempeä unikouluni tuottaa tulosta ja toivotaan, että neiti jatkaa samaa rataa, eikä enää heräilisi öisin. On neiti tainnut tajuta, että mitäpä sitä suotta heräämään yöllä, kun ei tissiä enää heru. Kun saan nukkua, olen ihan eri ihminen. Jaksan paljon paremmin kotityöt, mieli on virkeämpi, elämä hymyilee. 

Oletko sinä pitänyt unikoulua, miten kävi ? 

Susanna

Mirena

Vihdoin sain itselleni pitkäaikaisen ehkäisyn, mirenan, hormoni kierukan !

Johan tätä onkin jo odoteltu. Jooan jälkeen sanottiin, että täytyy odottaa puolivuotta, jotta saisin kierukan. No, odotin puolivuotta ja olin jo siinä välissä kerennyt tulla uudestaan raskaaksi. Päätin, että Sennin jälkeen otan kierukan niin nopeasti kuin mahdollista. No, taas sanottiin, että kyllä sinun täytyy odottaa puolivuotta. 

Meinasin jo melkein hermostua !

Puolivuotta kerkesi mennä. En vain millään saanut aikaiseksi varata aikaa kierukan laittoon. Vihdoin ja viimein kuitenkin sain ajan, joka sitten terveysaseman puolesta peruttiin ! Eikun vain uudestaan soittelemaan uutta aikaa. Tässä vaiheessa minulle sanottiin, että en ole käynyt ehkäisyhaastattelussa. Voi luoja, meinasin mennä linjoja pitkin, otti niin päähän. 

Ajattelin, että tämä on jokin tahto korkeammalta taholta, että älä laita kierukkaa. Homma alkoi mennä vähän liian ärsyttäväksi. 

Sain ajan ehkäisyhaastatteluun, jonka jälkeen sain itselleni uuden kierukan laitto ajan. Haastattelussa kysyttiin aivan samat kysymykset mitä raskauksien aikana on kysytty. Kuukautisten kierron pituus, milloin kuukautiset on ensimmäisen kerran alkaneet, perinnölliset sairaudet yms. 

Minulla on alkanut kuukautiset vaikka imetän. Kierukka laitetaan 1-7 päivää kuukautisten alkamis päivästä. Minua hieman jännitti ennen kuukauden vaihtumista, ettei vain kuukautiseni alkaisi liian aikaisin. Muuten kierukan laitto olisi taas venynyt pidemmälle. Onneksi kuukautiset tulivat ihan ajallaan !

Tänään oli se kuuluisa THE päivä !

Jännitti ihan hulluna. Aika oli aamulla yhdeksältä. Mieheni äiti tuli katsomaan lapsia, minun ei onneksi tarvinnut lastenhoito asiaa stressata. Lähdin ajoissa, jotta en varmastikkaan myöhästyisi. Odotus aulassa käteni vain tärisi, jännitin asiaa ihan liikaa. Olin lukenut ja tutuilta kuullut, että laitto saattaa sattua paljon. 

Lääkäri käveli ohitseni ja huikkasi Pirhonen. 

Huoneessa oli lämmin tunnelma ja lääkäri oli todella mukava ja asiallinen. Vähän ajan päästä huoneeseen tuli myös hoitaja, joka avusti lääkäriä. Pöydällä maatessani yritin ottaa mahdollisimman rennosti ja olla ajattelematta asiaa. Vilkaisin työvälineitä ja pala nousi kurkkuun. Hengitin syvään ja rauhassa. Lääkäri ja hoitaja osasivat hyvin olla tukena ja kertoivat kokoajan mitä tapahtui. 

Toimenpide oli todella epämiellyttävä, muttei todellakaan niin kipeä mitä olin olettanut. Asteikolla nollasta kymmeneen kipu oli kaksi-kolme. Kivuliain osuus oli, kun kohdusta otettiin kiinni ja kohdunsuu mitattiin. Itse kierukan laittoa en tuntenut ja koko toimenpide oli muutamassa minuutissa ohi. 

Laiton jälkeen en ole tuntenut mitään kipuja, en mitään. Olo on aivan normaali,eikä tunnu siltä, että mitään kierukkaa olisi edes laitettu. Muutaman kuukauden ajan täytyy seurailla vuotoja ja merkata ne aina ylös, jotta jos jotain olisikin vikana niin lääkärille on sitten näyttöä vuoto päivistä ja määristä.

 Toivotaan, että tämä ehkäisy sopisi minulle, eikä tästä koidu minulle mitään haittavaikutuksia. Toivotaan siis parasta, nyt vain odotellaan ja katsotaan miten käy.

Muiden kokemuksia hormonikierukasta ?

Susanna

Taantumista ja puheterapiaa

Olen ollut huolissani esikoisemme puheenkehityksestä ja kuullun ymmärtämisestä. Alexsandralla tulee lauseita ja sanojakin tulee ihan kiitettävän paljon. Silti omaa puhetta on aivan liikaa. Hän puhuu lauseita kun sille päälle sattuu, mutta suurimmaksi osaksi puhuu omaa kieltä. 

Välillä tuntuu, ettei neiti oikein ymmärrä mitä minä hänelle puhun. En tiedä onko kyse uhmasta, viitseliäisyydestä vai siitä, ettei hän vain ymmärrä. Esimerkiksi yhtenä päivänä Altsu astui Jooan pissan päälle. Pyysin häntä ottamaan sukan pois, koska siinä oli pissaa. Hän vain katsoi minua, aivan kuin ei ymmärtäisi mitä minä hänelle puhuin. Lopulta, sadan toistamisen jälkeen hän ymmärsi mitä minä hain takaa ja otti sukan pois. 

Toisena esimerkkinä haluan ottaa; jos pyydän Alexsandraa ottamaan pöydän alta lelut pois, hän saattaa vain katsoa minua, tai lähteä seikkailemaan jonnekkin muualle. Tässä vaiheessa kun toinen miettii mitähän tuo äiti oikein meinaa niin Jooa on jo tehnyt homman. Altsun kohdalla ohjeet pitää olla todella yksinkertaiset, jotta hän ymmärtää ne ja osaa toimia niiden mukaan.

Kuva: Melissa Hanhirova

Sitten on tälläisiä tilanteita, missä hän näyttää ymmärryksen olevan ihan kunnossa. Kun sanon, että siivoa nämä lelut pois lattialta, niin voit leikkia toisilla leluilla. Tämän hän ymmärtää ja siivoaa aikaisemmat leikit pois ja aloittaa uuden leikin toisilla leluilla. 

Temperamenttia tältä tytöltä kyllä löytyy. Tulistuu sekunnissa nollasta sataan ja sama toisin päin. Kärsivällisyyttä häneltä ei löydy sitten ollenkaan. On tilanteita kun ei vain yksinkertaisesti pysty repeämään moneen suuntaan.

Esimerkkinä eilinen tapahtuma, imetin Senniä sohvalla. Alexsandra ei saa lipaston laatikkoa kiinni, koska pohja on mennyt rikki ja kinnaa vastaan, jolloin laatikkoa ei tosiaankaan saa kiinni. A alkoi huutamaan, että laatikko kiinni. Selitin hänelle tilanteen ja sanoin, että äiti korjaa laatikon kohta, nyt äiti syöttää Senniä. Hän ei ymmärtänyt vaan jatkoi huutamista ja paiskoi laatikkoa edestakas. 

Tuollaisissa tilanteissa, kun hänen kärsivällisyys pettää, hän suuttuu eikä osaa lopettaa. Vaikka kuinka hänelle selittäisin tilannetta, hän ei kuuntele. Tuntuu ettei hän ymmärrä mitä yritän hänelle sanoa. Koitan itse olla mahdollisimman rauhallinen ja selittää rauhassa asian.

Hän rauhoittuu kun saan hänen ajatuksensa käännettyä johonkin muuhun juttuun. Kun hän rauhoittuu, selitän hänelle uudestaan tilanteen, jolloin hän kuuntelee ja vaikuttaa, että ymmärtää asian. Näin asia ei jää vaivaamaan lasta, eikä minua. 

Kävimme eilen ylimääräisessä neuvolassa, koska nämä ongelmat vaikeuttavat arkeamme aikalailla. Neuvolassa kuunneltiin Altsun puhetta ja hänelle tehtiin pari testiä. Kuvien näyttämistä ja sanojen toistamista. Alexsandra ei oikein meinannut tajuta testien ideaa ja keskittyi aivan epäolennaisiin asioihin. 

Saimme Alexsandralle lähetteen puheterapiaan.

Terveydenhoitaja sanoi, että Altsu on aivan selkeästi taantunut pikkuveljen tasolle. Näin itsekkin epäilin. Onhan se aikamoinen shokki pienelle neidille saada perheeseen toinen lapsi, meidän tilanteessa vielä kolmaskin siihen sitten perään. 

Taantumisen olen huomannut juurikin tuossa puheessa. Altsu matkii kovasti pikkuveljeään. Syömisessä, puheessa, pukeutumisessa, ihan perus olemuksessaan, kaikessa. Olen yrittänyt puhua Altsulle, että keskittyy vain itseensä, eikä ota mallia Jooasta. 

Kuva: Melissa Hanhirova

Kehun aina, kun Altsu tekee jotain hyvin/oikein. Kun hän syö hyvin, kun pukee itse, kun käy potalla, kun lukee kirjoja, kun piirtää (ja todella hyvin piirtääkin muunmuassa pääjalkaisia). Kehun siis aikalailla kaikesta mitä hän tekee. Haluan, että Alexsandra tietää, että olen ylpeä siitä mitä hän osaa ja yritän tukea hänen tekemisiään kaikin tavoin. 

Juttelen itse kotona paljon, kerron mitä teemme, mitä tapahtuu milloinkin. Laulan lapsille. Luemme kirjoja aina kun mahdollista. Kun A puhuu, toistan hänen perässään lauseen niinkuin se kuuluu sanoa. Korjailen neidin sanoja ja yritän, että hän toistaisi ne perässäni oikein. Yritän siis todellakin kaikin keinoin tukea hänen puheenkehitystä.

Puhetta tuetaan myös sillä, että A käy päiväkodissa joka päivä kuusi tuntia. Hän on isojen ryhmässä, jossa on 3-5 vuotiaita lapsia. Tuolla hän aloitti muistaakseni elokuun puolessa välissä, joten toivotaan, että puhe tarttuu meidänkin tyttöön. 

Nyt vain odottelemme postia puheterapiaan liittyen. Toivon todella että kyse on vain taantumisesta joka vaikuttaa puheenkehitykseen, eikä mistään sen vakavemmasta. Äitinä tälläisessä tilanteessa on väkisinkin vähän huolissaan. 

Peukut pystyyn, että kaikki sujuisi kaikesta tästä huolimatta hyvin.

Susanna

Tyttöpoikia, poikatyttöjä

Tiesittekö, että 1800-luvun Englannissa poikalapset puettiin vaaleanpunaisiin vaatteisiin ja aikuiset miehet suosivat tummanpunaista. Tytöt puettiin tuolloin valkoisiin taikka sinisiin vaatteisiin. Vaaleanpunaista väriä pidettiin ennen maskuliisena värinä, nykyään miehet leimataan heti homoiksi, jos päältä löytyy jotain vaaleanpunaisen sävyjä. 

Nykypäivänä punainen, vaaleanpunainen ja sen eri sävyt ovat muuttuneet tyttöjen väreiksi, sininen taasen poikien väriksi. Tyttöjen ja poikien värit ovat kuuma puheenaihe. Niitä ei saisi lokeroida vaan kaikki värit pitäisi olla sukupuolineutraaleja. Neuvolakortitkaan eivät saa enään olla sinisiä tai vaaleanpunaisia, vaan ne ovat nyt kaikille vihreät.

Vaatteiden perusteella ei saisi todeta onko lapsi tyttö vai poika. Tottakai pojatkin saavat pukeutua punaiseen ja tytöt siniseen. Minun mielestäni tämä asia on mennyt kuitenkin vähän liian pitkälle.

Miksei esimerkiksi neuvolakortit voisi olla kyseiselle sukupuolelle suunnattuja ?

Mikä siinä on, ettei lasta saa kasvattaa tytöksi tai pojaksi ?

Miksi lapsen pitäisi olla vain lapsi ? 

Alexsandralle ei ole ikinä puhuttu tyttöjen ja poikien väreistä, silti tämä neiti luokittelee kaikki vaaleanpunaiset tyttöjen jutuiksi ja siniset/vihreät poikien jutuiksi. En ole sanonut hänelle mitään vastaan, koska hän on tämän itse päätellyt. Lapsi saa itse päättää luokitteleeko hän värit sukupuolen mukaan, vai onko kaikki värit molempien.

Alexsandra on päättänyt, että hän on prinsessa ja hän tykkää pukeutua vaaleanpunaiseen, tyttöjen väriin. Kaupassa neitimme katselee vaaleanpunaisia vaatteita ja leluja, en näe tässä mitään pahaa. Meidän pieni prinsessa. Prinsessoista huolimatta tämä pikkuneiti tykkää myös leikkiä autoilla ja on oikein rämäpää sille päälle sattuessaan.  

Jooa ihannoi isosiskoaan ja tykkää vähän kaikesta. Hän on vielä siinä iässä, ettei edes tiedä tyttöjen ja poikien eroja. Tietenkin hän tietää omistavansa pippelin, toisin kuin me tytöt. Pippelistä huolimatta hän toteaa välillä olevansa tyttö, tässä vaiheessa korjaan, että olet pieni poika. Jooa tykkää leikkiä autoilla, kuin myös barbeilla. Vauvojen hoitaminen on kova sana !

Hän tekee paljon juttuja Alexsandran perässä ja esimerkiksi tykkää käydä mieluummin vaaleanpunaisella potalla, kuin vihreällä. Tämä pikkujätkä tykkää myös leikkiä laukuilla ja pukee siskojen vaatteita päälleen. Jooa saa kotona leikkiä prinsessaa ja kulkea panta ja mekko päällään, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan julkisilla paikoilla. Prinsessa leikit pojan osalta jäävät siis kotiin. Hyi miten kauhea natsi äiti olenkaan ! 

Sennille puen pikkuprinsessojen vaatteita, tai sitten ihan neutraaleja, harmaata, mustaa, valkoista. Rakastan lastenvaatteita ja tykkään pukea lapsilleni ihania tyylikkäitä vaatteita. Tytöille tykkään pukea neutraaleja ja vaaleanpunaista, Jooalla näkee päällään useammin räikeämpiä, molemmille sukupuolille sopivia vaatteita. Minä siis hyvin usein vaatevalinnoillani luokittelen lapseni tytöiksi ja pojaksi, enkä näe tässä mitään kauhisteltavaa. Jos lapsi itse haluaa valita vaatteensa niin annan valita.

Rauhoittukaa ihmiset ja antakaa muiden pukea itsensä ja lapsensa ihan niinkuin he itse haluavat. Jos poikani haluaa pinkin paidan, ostan sen hänelle, jos tyttöni haluaa harrastaa jääkiekkoa, sen hänelle suon. Sellaista se elämä vaan on, että jotkut jutut ja värit luokitellaan tyttöjen jutuiksi ja toiset poikien. Mielipide asioista ei vain voi kiistellä. 

Minä olin lapsena aikalailla tyttöpoika. Pukeuduin vähän niin ja näin, enkä todellakaan tykännyt mekoista, enkä tykkää edelleenkään. Kiipeilin puissa vielä melkein yläaste ikäisenä. Leikin pikkuveljeni kanssa pikkuautoilla ja keräilin pokemon kortteja. Harrastin motocrossia, enkä pelännyt liata käsiäni. Vielä nykypäivänäkin koen olevani hieman poikatyttö. Osaan kotona miesten työt, koen olevani nätti ilman meikkiä, enkä todellakaan pelkää kulkea julkisilla paikoilla lökärit jalassa. 

Mitä mieltä te olette tyttöjen ja poikien väreistä, sukupuolineutraalista pukeutumisesta ? Olisi mukava kuulla teidänkin mielipiteitä asiaan :) 

Ps. Liittykää lukijoiksi, luvassa lisää mielipide asioita. 

Susanna