Maidoton marjakakku

Sunnuntaina juhlittiin äitienpäivää ja tein itselleni ja omalle äidille yhteisen äitienpäiväkakun. Tästä maidottomasta marjakakusta tuli juuri täydellinen, ei liian makea eikä liian kiprakka. Haluan jakaa ohjeen teidän kanssa, joten kerron mistä kakku on tehty ja miten se tehdään.

Noin kymmenen keksiä pohjalle/mielen mukaan

1 dl sitruunalimonadia (pohjaan ja vähän täytteeseen)

10 liivatelehteä

4 dl Alpro Mustikka jugurttia

4 dl Alpro Vispi

1/2 dl sokeria tai maun mukaan

2 tl vaniljasokeria

2 dl mustikoita

Murskaa keksit vuokaan, kostuta pohja limonadilla. 

Laita liivatelehdet kylmään veteen odottamaan. 

Vaahdota Alpro vispi, pistä joukkoon Alpro soija jugurtti. Mausta sokerilla ja vaniljasokerilla maun mukaan. Soseuta sauvasekoittimella lopuksi joukkoon mustikat. 

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää joukkoon puristetut liivatelehdet, sekoita tasaiseksi. Kaada liivateneste täytteen sekaan kokoajan sekoittaen. 

Halutessasi voit lisätä sekaan vielä hieman sitruunalimonadia !

Kaada täyte vuokaan keksien päälle. Nosta jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi taikka koko yöksi. 

Koristele kakku mielesi mukaan erilaisilla marjoilla 😍 

Suosittelen kokeilemaan ! Sopii mihin tahansa juhliin.

Susanna

Äiti, maailman kaunein sana

*Kaupallinen yhteistyö* Sisältää 40€ lahjakortti arvonnan.

Sunnuntaina 13.5 vietetään äitienpäivää. Äitien kunniaksi vietetään joka vuosi, toukokuun toisena sunnuntaina juhlapäivää, joka on myös virallinen liputuspäivä. 

Jokaisella perheellä on omat perinteet, miten äitienpäivää vietetään. Toiset saavat aamiaisen vuoteeseen, lounaan tai vaikka brunssin. Monen perinteeseen on kuulunut kerätä valkovuokkoja äidille. Me sisarusteni kanssa pienenä kerättiin omalle äidille. Itse en ole vielä valkovuokkoja saanut, mutta ehkä sitten kun lapset hieman kasvavat ja osaavat ne itse käydä poimimassa.

Omiin äitienpäivä perinteisiin on kuulunut muistaa omaa äitiä kortilla, kukilla, ihan vain läsnäololla. Parasta on se, että tietää läheisten välittävän ja rakastavan vilpittömästi. Meidän lapset ovat vielä niin pieniä, ettei perinteitä ole kauheasti meidän perheessä vielä tullut.

Mitä perinteitä teillä on ? Joko on äitienpäivä touhut suunniteltu ? 

Itse tekemät kortit ovat aina yhtä ihania, ne ovat aitoja ja ne on tunteella tehty. Toiset taas ostavat valmiita kortteja, joissa yhtälailla voi näkyä se tunne. Muunmuassa näillä PIKKUNORSUN korteilla voit kertoa äidille tai vaikka mummille, miten tärkeitä he ovat juuri sinulle ! Käy osallistumassa INSTAGRAMIN puolella 40€ lahjakortin arvontaan. Osallistua voit äitienpäivään asti !

Tiesittekö että äitienpäivää vietettiin Suomessa ensimmäistä kertaa 1918, tänä vuonna juhlistamme äitejä sadannen kerran. Alunperin äitienpäivä on lähtenyt Yhdysvalloista, jossa 1905 luvulla ruvettiin ajattelemaan, ettei yhteiskunta ajatellut äitien asemaa teollistumisen ja lasten kasvatuksen keskellä. 1908 vietettiin ensimmäistä "virallista" äitienpäivää. 1914 äitienpäivästä tuli kansainvälinen juhlapäivä.

Super ihanaa äitienpäivää teille kaikille ihanille äideille ❤️

Ps. Äiti rakastan sinua ❤️

Susanna

Kävelin unissani ulkomailla 😱

Pienenä, nuorempana kävelin unissa todella usein. Parasta näissä öisissä seikkailuissa oli, että muistin aamulla osan tapahtuneesta. Unissakävelyä jatkui kuusitoistavuotiaaksi asti. Muutamia hassuja juttuja on myös aikuisiällä tapahtunut.

Kaikista pelottavin ja oudoin tapaus tapahtui ulkomailla. Olimme sisaruksieni kanssa nukkumassa hotellihuoneessa, sillä välin äitini ja isäpuoleni olivat lähistöllä syömässä. Iltamyöhällä lähdin unissani kävelemään hotellista ulos, tien toiselle puolelle uima-altaille. Olin tällöin noin kahdeksan vuotias. 

Sisarukseni jäivät huoneeseen nukkumaan. Siellä minä kävelin pikkareissa ja t-paidassa muina tyttöinä etsien äitiäni ja isäpuolta. Jossain kohtaa heräsin ja pelästyin, missä oikein olen ! Hotelli oli onneksi tien toisella puolella ja pääsin takaisin huoneemme ovelle. Sisälle en sitten päässytkään niin helposti. Lopulta isäpuoleni tuli avaamaan oven, kiitos naapurihuoneen pariskunnan. 

Saatoin öisin vain kävellä ympäri kotia, vailla päämäärää. Välillä istuin vessanpöntöllä housut jalassani, muuten vain. Välillä heräsin keskellä yötä sisaruksieni sängyistä. Saatoin myös pestä hampaita peitto viittanani ja kertoa vanhemmilleni meneväni kouluun. 

Liian usein itkin äitini vieressä, etten saa unta vaikka oikeasti olin unessa ja kävelin unissani. Muistan kun olin lukenut maantiedon kokeeseen ja yöllä menin äidiltäni unissani kysymään mikä maa on ? 😂 

Kerran olin isäni mukana työreissulla ja nukuimme rekka-autossa. Päätin sitten nukkuessani että haluan rekan seinän pois ja hakkasin sitä hullunlailla ! Edes isäni rauhoittelut eivät auttaneet ja lopulta luovutin ja jatkoin nukkumista.

Viimeisimpiä tempauksia oli kun olin vienyt unissani puhelimeni olohuoneen pöydälle ja aamulla herätys soi siellä. Tässäkin varmaan oli joku hyvä pointti, jota en kyllä ole vieläkään keksinyt. 

Aikuisiällä näitä yöllisiä sekoiluja on sattunut enää vain lasten syntymän jälkeen. Olen muunmuassa etsinyt vauvaa ympäri sänkyä, vaikka hän todellisuudessa on nukkunut esimerkiksi pinnasängyssä taikka ollut yökylässä mummolassa.

Unissakävely on yleensä perinnöllistä, odotan mielenkiinnolla käveleekö meidän lapsista kukaan unissaan ja mitä seikkailuja saadaan heidän kanssa kokea. 🙈

Muita unissakävelijöitä ? Hauskat tai ei niin hauskat tarinat kommentteihin 😍

Susanna