MINÄ TAHDON.

Minä tahdon tahdon tahdon. En halua vaatteita päälle, haluan vettä, en halua, haluan leipää, en halua, haluan leivän päälle juustoa, en halua.  Heti aamusta se alkaa ja kestää nukkumaan menoon asti, minä haluan, en halua. Lapset tahtovat aina jotain ja välillä siinä ei ole mitään järkeä. Joko on väärät sukat valittuna, tai ihan väärän väriset pikkarit, kaikki on aina väärin, koska lapset tahtovat aina jotain muuta. 

Tänään sain vääntää esikoisen kanssa, että laitetaanko toppahaalari vaiko toppahousut, joista löytyy pieni vekki polvesta. Ei ollut kuin kaksi vaihtoehtoa, mutta kumpikaan ei käynyt. Hän olisi halunnut laittaa kevät housut.. Muuten hyvä, mutta niissä tulee kylmä. Neiti heitti haalarin nojatuolin taakse ja piilotti toppahousut lastenhuoneeseen. Lopulta päädyttiin hieman rikkinäisiin toppahousuihin, koska kuitenkin takki oli saatava päälle. 

Lapseni eivät tykkää hanskoista, parasta olisi jos ne sais heittää jorpakkoon ja leikkiä ulkona kylmillä käsillä. Päiväkodista hakiessani Alexsandra ja Jooa repivät samantien hanskat pois. Senni on saattanut jonkin aikaa ulkoillessa kiukutella, että haluaisi hanskat pois. Kun pitää aina tahtoa jotain.

Kun lapsi menee vessaan, kysyn tarvitsevatko he apua. Vastaus on yleensä en tarvitse, kunnes vähän ajan päästä alkaa kamala huuto, kun en olekaan auttamassa. 

Minä olen itse ollut ja olen vieläkin kunnon jääräpää ja todellakin pidän pääni. Lapseni ovat ihan samanlaisia. Niin temperamenttisia ja siihen jääräpäisyys päälle niin johan on. Tottakai lapset haluavat aina eri asioita mitä äiti sanoo, joten sitä saa olla aina nokat vastakkain. 

Eilen kävi huvittava juttu kun laitoin Senniä nukkumaan. Tämä tuittupää ei olisi halunnut nukkua, joten avasi huoneen oven ja paiskasi lattialle kuulosuojaimet, tämän jälkeen paiskasi oven kiinni. Vähän ajan päästä hän tuli pehmolelut sylissään ovelle ja heitti nämä lattialle. Tämän jälkeen meni takaisin sänkyyn. Vähän ajan päästä tulee ovelle itkemään unikavereita, jotka oli juuri heittänyt maahan. Onks tää se naisten monimutkainen logiikka vai mikä järki tässäkin oli. Lapset on välillä niin huvittavia näiden juttujensa kanssa, haha.

Nukkumaan menosta tulikin mieleeni, mitä kaikkia keinoja teillä lapset käyttävät ettei tarvitsisi jäädä nukkumaan. Meillä nämä perus; haluan vettä, en ole juonut vielä vettä, kakkahätä, pissahätä, en käynytkään vielä pissalla, täällä on mörköjä, tai sitten muuten vaan tullaan pois sängystä heilumaan.. 

Meillä ei saa sisällä kulkea kengät jalassa, tai muutenkaan leikkiä ulkovaatteet päällä. No hei tottakai lapset tekevät just sitä ja taas ollaan vetämässä hernettä nenään kun äiti komentaa aina samoista asioista. 

Olen kieltänyt lapsia leikkimästä kerrossängyn yläpedillä, koska siinä voi sattua pahasti jos joku tippuu. No mistä ne kolme aina löytyvät, no sieltä ylhäältä tottakai, mistäs muualtakaan. 

Iltapalaksi olen antamassa ruisleipää, no eihän se kelpaa kun pitää ruveta vaatimaan paahtoleipää. Seuraavalla kerralla tarjoat paahtoleipää niin eiköhän se ole taas väärä, kun lapset haluavat just sillon ruisleipää. 

Kun pienin neiti päättää, että hän on vauva, niin hän myös on eikä vasta väitteitä suoda. Kun keskimmäinen päättää, että hän etsii vyönsä niin sen hän myös tekee. Kun esikoinen haluaa heti aamusta prinsessaletit, ne hän myös saa. Mutta kun äiti haluaa jotain, muiden tahtomiset jää kakkoseksi. 👊🏻

Tottakai kuuntelen lasten toiveita, mutta välillä toiveet ja tahtomiset menee hieman yli, joten siinä vaiheessa aletaan kuunnella äitiä. Olen aikaisemmin pitänyt monestakin periaatteesta kiinni, mutta kaikessa ei kannata alkaa lasten kanssa vääntämään. Periaatteita on ja paljon, mutta enää en ala vääntämään joka asiasta vaan katson sormien läpi. 

Kuulostaako yhtään tutulta vai asuuko muilla hellanlettas tuitui en ikinä pistä vastaan söpöliinejä ? 

Susanna