Kun äiti sairastaa ?

Olen ollut itse kipeänä nyt yli viikon, jonka vuoksi myös postaukset ovat jääneet vähiin. Blogi on ollut mielessä monesti, mutta aivotoimintani on ollut jossain aivan muualla, jolloin kirjoittaminen on hieman hankalampaa. 

Päätin nyt kuitenkin tulla kirjoittamaan siitä, minkälaista arki on silloin, kun äiti on kipeänä. Ihan helvetin rankkaa. 

Mikä onkaan parasta kipeänä, kuin se, että saisit levätä koko päivän. Saisit makoilla peiton alla katselemassa elokuvia ja nukkua, jos väsyttää. Lasten kanssa se ei oikein toteudu. 

Aamulla kuulet pienien jalkojen tepsuttelevan ovea kohti, mietit, että onko ihan pakko nousta. On. Silloin on pakko nousta, kun lapsetkin nousevat. Nouset ylös sängystä ja kömmit sohvalle viltin alle toivoen, että lapsetkin tulevat katsomaan lastenohjelmia. Turhaan, joku kolmesta alkaa vaatimaan aamupalaa tai päivän ensimmäinen tappelu on jo käynnissä, jonka vuoksi on pakko nousta ja mennä erotuomariksi. 

Okeiokei, annetaan aamupalaa ja mennään suihkuun, jos mieli vähän virkistyisi. Aamukahvin aikana toivot, että saisit istua vähän aikaa heräämässä tähän päivään. Se on mahdotonta, taas pitää juosta erotuomariksi tai pelastamaan pienin pöydältä. Pääset takaisin istumaan, RÄISKIS, joku kerkesi astiakaapille ja hajotti lautasen.. Eikun keräämään lasinsirut lattialta ja imuroimaan joka paikka, ettei pienet varpaat joudu sirujen uhriksi. 

Mietit, missä välissä kerkeän niistämään, kun kokoajan saa olla juoksemassa lasten perässä. Otan ison paperikasan taskuuni toivoen, että se riittää hetkeksi. Menen istumaan, toivoen, että saan juoda kylmän kahvini loppuun. Voiei, joku on kerennyt vessaan ja ruiskii siellä kaikki vedet seinille..

Päätät pukea lapsille ulkovaatteet päälle, josko he viihtyisivät ulkona. Ehdotat, että otetaan pyörät mukaan, koska tiedät lapsien tykkäävän pyöräilystä. Tänään otettiin Altsulle polkupyörä, johon hän on kovin vähän päässyt tutustumaan. Eihän siitä mitään tullut ja hermot menivät tytöllä sekä äidillä. Pyörä lenteli pitkin maita ja mantuja kun tyhmä äiti yritti neuvoa miten sillä ajetaan. 

Menette omalle pihalle leikkimään, koska tiedät, että he tykkäävät leikkiä myös hiekkalaatikolla tehden erilaisia hiekkakakkuja. Nyt isommilla on kaikki hyvin, mutta pienin makaa pitkin poikin hiekan seassa ja huutaa, koska...ulkoilu on perseestä. 

Vaikka kuinka yrität viihdyttää lapsia, se ei onnistu. Aina jollakin menee hermot. Nyt sentään kaikki kolme ovat tyytyväisinä untenmailla. Eihän tässä voi muutakuin nauraa, heittää viltti päälle ja ruveta itse lepäämään. Peukut pystyyn, että tästä joskus paranisin ! Terveenä arkea jaksaa paljon paremmin. 

Voitteko kuvitella, samantien kun kirjoitin, että voisin itse levätä, lapset heräsivät. Peace and love.

Susanna