Eksynyt oon elämän pyörteisiin

Kirjoitin aikaisemmin siitä, kuinka olen ihan hukassa. Kaikki alkoi kun työsuhteeni päättyi, omasta tahdosta, elämäntilanteen takia en voinut jatkaa. Päiväkodeissa työntekijät joutuvat monesti tekemään äärivuoroja ja se ei tässä elämäntilanteessa minulla sovi. Lähdin tekemään keikkaa, mutta se ei tuntunut oikealta. Ei ollut sitä omaa taloa, johon mennä päivittäin. 

Sain pidempi aikaisen työpaikan toisaalta. Lasten sairastamisten ja heidän lääkärikäyntien takia jouduin irtisanomaan itseni, koska sain poissaoloista noottia. Lähdin sitten mieluummin kun olin taakkana. Olin siis taas samassa pisteessä, ilman työpaikkaa. 

Lähdin uudestaan tekemään keikkaa ja sillä tiellä ollaan. Ei se tunnu oikein omalta, joka päivä uudet paikat. Mutta hyvää tässä työssä on se, että voin lasten lääkärikäyntien, neuvoloiden ja muiden poissaolojen aikana olla hyvällä omatunnolla poissa, enkä ole tilivelvollinen kenellekään. Huonoa taas se, että päivittäin täytyy aktiivisesti metsästää itselle keikkapaikkaa seuraaviksi päiviksi. Kovin pitkälle en ota töitä, koska meidän onnella taas joku olisi kipeänä ja joutuisin soitella peruuttaakseni keikat. 

Vuoden vaihteessa otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin takaisin liikunnan pariin. Lasten saannin jälkeen se on jäänyt, joka on todella harmi. Liikunta oli todella iso osa elämääni ennen lapsia. Olen harrastanut paljon eri lajeja, rakkain ja haastavin laji oli motocrossi, sitä on ikävä vaikka vaarallistahan se on. Kävin paljon salilla ja juoksin monia kilometrejä viikossa. 

Lasten saannin jälkeen minulla on ollut monille saleille jäsenyys, olen käynyt muutaman kerran ja siihen se sitten on jäänyt. Nyt otin ison askeleen ja päädyin jäseneksi foreverille. En ole ikinä käynyt ryhmäliikunta tunneilla, olen ajatellut ettei se ole yhtään minua varten. Nyt olen kokeillut paljon erilaisia tunteja ja olen todella tykännyt !

Hyvänä plussana jäsenyydessä on, että lapsetkin pääsevät lasten jumppaan samaan hintaan. Lasten jumpan aikana olen itse käynyt salilla. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla ! Todella iso yllätys on ollut se, että olen rakastunut joogaan ! Siitä on tullut minulle ihan viikottainen juttu, minun oma juttu. Ihan parasta tuntea oma keho, olla ihan rauhassa ja keskittyä vain omaan itseensä. 

En oikein vieläkään tiedä mitä haluan isona. Töitä on tehtävä, mutta mitä. Tällä hetkellä lastenhoitoa päiväkodeissa, jota osaan ja tykkään tehdä ! Mutta huonona puolena se, että sama meno jatkuu kotonakin ja onhan se nykypäivänä aikamoista selviytymistä. Tulevaisuudessa työni on luultavasti jotain ihan muuta. Se on kuitenkin varma, että liikunta tulee olemaan nyt osana elämääni ja se on ja pysyy. Olen edelleen hieman hukassa, mutta vähemmän. 

Saa ja pitää pistää kommenttia, vertaistuki on parasta ❤️

Susanna

2017 toi meille Landau-Kleffnerin ja työn.

Lyhyt katselmus vuoteen 2017, se piti sisällään vaikka ja mitä ihmeellistä. Keväällä olin vielä pienimmän kanssa kotona viettämässä kotiäiti arkea. Elokuussa minulla jatkui koulut. Suuntautuminen, lasten- ja nuorten koulutusohjelma. Opiskelu ajaksi arvioitiin puoli vuotta, joka piti sisällään työharjoittelun. Kaikki meni niin äkkiä, etten oikein itse edes meinannut pysyä mukana. 

Lokakuun lopulla meillä oli muutto uuteen isompaan kotiin. Muutto meni oikein hyvin sillä välin kun lapset olivat päiväkodissa.

Marraskuussa kirjoitin työsopimuksen, työt päiväkodissa alkoivat marraskuun puolessa välissä. En ollut vielä valmistunut, mutta koulua tässä vaiheessa oli todella vähän, joka mahdollisti työelämän alkamisen. 

Töissä on ollut ihan super mahtavaa olla, ihan erilaista kun kotiäitinä. Toki sielläkin hoidan lapsia, niinkuin kotona. Valmistuin joulukuussa, sain myös stipendin josta olin todella yllättynyt, iloisesti tietenkin. Olen niin onnellinen, että nyt opiskelut saa jäädä vähäksi aikaa ja pääsen keskittymään työelämään ja arjen pyörittämiseen lasten kanssa.

Ainiin ja täytinhän vuosia marraskuun lopulla. Vuodet menee liian nopeasti !

Näistä monesta syystä olen jättänyt suosiolla blogin hieman tauolle, jotten kuormita itseäni liikaa. Nyt tuntuu, että blogi mahtuu taas elämään ja tulen päivittämään teille meidän arjen ylä ja alamäkiä. 

Alexsandran kanssa vuosi 2017 oli rankka. Saimme vuoden alussa hänelle landau-kleffner diagnoosin. Siinä oli paljon opeteltavaa, jotta elämämme olisi mahdollisimman helppoa tämän kanssa. Ollaan opittu käyttämään kuvakortteja, mutta vielä enempi tukiviittomia. A:lla menee päiväkodissa todella hyvin ja henkilökunta osaa olla tytön apuna ja tukena tarvittavissa asioissa. 

Kesällä hän täytti 4-vuotta. Puheen ymmärtäminen ja tuottaminen on edelleen hänelle vaikeaa, pikkuhiljaa viikottain näkyy pieniä kehityksen askelia, joihin lääkärimme on ollut tyytyväinen. Edelleen hänellä on lääkitys, mutta enää jokatoinen aamu. Näin mennään kevääseen asti, jonka jälkeen lääkitys puretaan kokonaan pois. 

Tästä tytöstä voi vaan olla todella ylpeä, niin reipas ja iloinen vaikka kokenut todella rankkoja asioita. 

Jooa aloitti vuoden 2017 alussa päiväkodin. Vuodessa tästä pojasta on tullut jo niin reipas, omatoiminen ja iso poika ! Marraskuussa hän täytti 3-vuotta ja siirtyi päiväkodissa isojen puolelle. Jooa on todella osaava poika, hän osaa yllättää taidoillaan aina. Puhe hänellä on ikätasoista, vaikkakin hieman puuromaista vielä. Hän osaa tukiviittomia, joka auttaa isosiskon kanssa kommunikoinnissa. 

Kaikista parasta on hänen mielestään työkoneet ja kaikki mikä liittyy työmaa juttuihin. Toki hänellä on toinenkin puoli, hän haluaa itselleen kynsilakkaa, koska isosiskollakin on. Hän leikkii mielellään kotileikkejä ja barbeilla siskojensa kanssa. Keskittyminen herpaantuu monesti, joten sitä harjoitellaan. Hän on myös kovin omatahtoinen, mutta uskoo kuitenkin lopulta aikuisia. 

Hänestä voi vielä tulla jotain suurta.

Senni täytti vuoden lopulla 2-vuotta. Iästään huolimatta hän on vielä aivan vauva, ainakin omasta mielestään. Kasvukäyrillä hän menee omalla miinus käyrällä, aivan eri mitoissa kuin sisaruksensa tämän ikäisenä. Silti neuvolassa ollaan oltu tyytyväisiä, että kasvaa edes omaa tasaista käyrää. 

Päiväkodin Senni aloitti elokuussa, samaan aikaan kun minulla jatkui koulut. Hänellä on mennyt siellä hyvin, hänen tapaansa hän mököttää siellä ja kaipaa syliä, jonne hän onneksi pääsee. Ulkoilut on Sennille ihan fiasko, hän ei tykkää sitten ollenkaan siitä. Mököttämisestä huolimatta hän nukkuu hyvin, syö hyvin ja on saanut päiväkodista myös kavereita. 

Senni on temperamenttisin ja omalaatuisin lapsi kenet olen ikinä nähnyt. Hyvällä tavalla, hän on niin suloinen pieni draama prinsessa etten kestä. Hän osaa pitää puolensa ja oikein pieni pikkumyy !

Susanna

Opiskelu, lapset, työ, muutto

Opiskelu ja lapset, kodinhoito siihen päälle, kiirettä pitää. Olette varmaan huomanneet, kuinka blogin pitäminen on nyt hieman jäänyt. Valmistumiseni on vain muutamien viikkojen päässä, jonka takia myös opiskelu tahti on tiukka. 

Olen nyt työharjoittelussa päiväkodissa. Siihen kuuluu kuntoutussuunnitelman suunnittelemista ja sen toteuttamista. Myös muutaman päivän näyttö on tulossa, jota olen yrittänyt suunnitella. Kenties jotakin temppurataa lapsille, vai mitä se voisi olla. 

Harjoittelun lisäksi on ollut koulutehtäviä, jota varten on pitänyt pohtia asioita ja kirjoittaa niitä ylös. Blogin kirjoittamisen aika on mennyt koulutehtävien kirjoittamiseen. Nyt kuitenkin halusin tulla ilmoittamaan itsestäni jotain, en ole hylännyt teitä, aika ei ole vain riittänyt. 

Lapset olivat myös parisen viikkoa takaperin kaikki kipeänä, jonka vuoksi harjoittelu ja muu sai vähän jäädä. Onneksi nyt ollaan kaikki oltu suht terveinä ja arki rullaa hienosti. 

On ollut myös Alexsandran puheterapia juttuja, päiväkodin vanhempainiltaa ja vasun miettimistä. Käytiin myös ottamassa Jooalle ja Sennille vesirokkorokotteet, oletteko muut hakeneet tai miettineet ottavanne lapsillenne ? Meidän tilanteessa, kun Alexsandra ei saa lääkityksestä johtuen saada vesirokkoa, eikä rokotetta niin haluan kaikin mahdollisin keinoin ennaltaehkäistä ettei meidän lapset sitä nyt saisi. 

Kiirettä siis pukkaa koulu asioiden parissa ja kotosalla. Meillä on myös tulossa muutto kuukauden päästä, jota olen yrittänyt jo hyvissä ajoin järjestellä. 

Valmistumiseen ei tosiaan ole pitkä aika ja olenkin jo hakenut töitä meidän lähistöllä olevista päiväkodeista. Pidetään peukut pystyssä, että jostain otetaan yhteyttä !

Susanna