Eksynyt oon elämän pyörteisiin

Kirjoitin aikaisemmin siitä, kuinka olen ihan hukassa. Kaikki alkoi kun työsuhteeni päättyi, omasta tahdosta, elämäntilanteen takia en voinut jatkaa. Päiväkodeissa työntekijät joutuvat monesti tekemään äärivuoroja ja se ei tässä elämäntilanteessa minulla sovi. Lähdin tekemään keikkaa, mutta se ei tuntunut oikealta. Ei ollut sitä omaa taloa, johon mennä päivittäin. 

Sain pidempi aikaisen työpaikan toisaalta. Lasten sairastamisten ja heidän lääkärikäyntien takia jouduin irtisanomaan itseni, koska sain poissaoloista noottia. Lähdin sitten mieluummin kun olin taakkana. Olin siis taas samassa pisteessä, ilman työpaikkaa. 

Lähdin uudestaan tekemään keikkaa ja sillä tiellä ollaan. Ei se tunnu oikein omalta, joka päivä uudet paikat. Mutta hyvää tässä työssä on se, että voin lasten lääkärikäyntien, neuvoloiden ja muiden poissaolojen aikana olla hyvällä omatunnolla poissa, enkä ole tilivelvollinen kenellekään. Huonoa taas se, että päivittäin täytyy aktiivisesti metsästää itselle keikkapaikkaa seuraaviksi päiviksi. Kovin pitkälle en ota töitä, koska meidän onnella taas joku olisi kipeänä ja joutuisin soitella peruuttaakseni keikat. 

Vuoden vaihteessa otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin takaisin liikunnan pariin. Lasten saannin jälkeen se on jäänyt, joka on todella harmi. Liikunta oli todella iso osa elämääni ennen lapsia. Olen harrastanut paljon eri lajeja, rakkain ja haastavin laji oli motocrossi, sitä on ikävä vaikka vaarallistahan se on. Kävin paljon salilla ja juoksin monia kilometrejä viikossa. 

Lasten saannin jälkeen minulla on ollut monille saleille jäsenyys, olen käynyt muutaman kerran ja siihen se sitten on jäänyt. Nyt otin ison askeleen ja päädyin jäseneksi foreverille. En ole ikinä käynyt ryhmäliikunta tunneilla, olen ajatellut ettei se ole yhtään minua varten. Nyt olen kokeillut paljon erilaisia tunteja ja olen todella tykännyt !

Hyvänä plussana jäsenyydessä on, että lapsetkin pääsevät lasten jumppaan samaan hintaan. Lasten jumpan aikana olen itse käynyt salilla. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla ! Todella iso yllätys on ollut se, että olen rakastunut joogaan ! Siitä on tullut minulle ihan viikottainen juttu, minun oma juttu. Ihan parasta tuntea oma keho, olla ihan rauhassa ja keskittyä vain omaan itseensä. 

En oikein vieläkään tiedä mitä haluan isona. Töitä on tehtävä, mutta mitä. Tällä hetkellä lastenhoitoa päiväkodeissa, jota osaan ja tykkään tehdä ! Mutta huonona puolena se, että sama meno jatkuu kotonakin ja onhan se nykypäivänä aikamoista selviytymistä. Tulevaisuudessa työni on luultavasti jotain ihan muuta. Se on kuitenkin varma, että liikunta tulee olemaan nyt osana elämääni ja se on ja pysyy. Olen edelleen hieman hukassa, mutta vähemmän. 

Saa ja pitää pistää kommenttia, vertaistuki on parasta ❤️

Susanna