Hallittu kaaos

Olen perfektionisti. Haluan, että kaikki menee täydellisesti ja kaiken pitää olla just eikä melkein. Olen oppinut elämään tämän asian kanssa, ettei kaikki voi mennä niin kuin haluan. Koko aika ei voi olla täydellistä, eikä välttämättä joka päivä.

Saan siitä hyvänolon tunnetta, kun koti kiiltää ja paikat ovat täydellisesti. En varmaan ikinä tule ymmärtämään ihmisiä, jotka keräävät tavaraa kaapit ja pöydät täyteen. En kestä omassa kodissa sitä, jos pöydillä on ylimääräistä tavaraa tai tavarat ovat väärissä paikoissa. 

Minulla onkin paha tapa siivota jatkuvasti. Olen yrittänyt opettaa lapsille, että leikitään yhdellä lelulaatikolla kerrallaa. Kun halutaan vaihtaa leikkiä, siivotaan ensimmäiset lelut pois. Välillä tämä toimii, mutta suurimmaksi osaksi täällä on kaikki lelut levällään. Leluja ei tietenkään saa pidettyä vain lastenhuoneessa vaan ne levitetään olohuoneeseen, miksei myös vessaankin, onhan niitä sitten kiva siivota illan päätteeksi ympäri kotia.

Lelujen levittelyistä huolimatta täällä on suurimmaksi osaksi aika hallittu kaaos. Kun perus jutut pitää siistinä, ei lelut siinä paljoa kutittele. Liian usein perfektionisti kuitenkin ottaa vallan ja joudun miettimään pari kertaa hermostunko vai en. Mikä onkaan ärsyttävämpää, kuin lelut ympäri kotia @£$£#". Leluja ne kuitenkin vain ovat ja ne saa aina sitten siivottua. 

Vinkkinä hallittuun kaaokseen on: Pidä kodin perus jutut siistinä ja anna lasten leikkiä leluillaan (mielellään tietysti lastenhuoneessa lelulaatikko kerrallaan, hih). Jos ja kun lapset levittävät lelut ympäri kotia, ota heidät mukaan siivoukseen. Itse totean lapsille aina, että "äiti ei ole näillä leikkinyt, nyt siivoamaan omat sotkut". Melkeinpä poikkeuksetta meillä siivotaan joka ilta lelut pois, jotta seuraava aamuna on ihana aloittaa uusi päivä siistissä kodissa. 

Olen oppinut paljon itsestäni lasten myötä. Ennen heitä, minä sotkin ja siivosin omat jälkeni. Nyt itseni lisäksi siivoan kolmen lapsen sotkuja ja katson, kun he levittävät kaiken mitä saavat käsiinsä. Kyllä äitiys on kasvattanut minulle pitkät hermot ja olen sopeuttanut itseni muunmuassa sotkulle. On vain todettava, että aina ei voi olla siistiä, välillä täytyy höllätä ja antaa kaaoksen vallata koti. 

Susanna