Kaksi vuotta sitten, 16.11.2014 klo 04:44, meille syntyi aivan täydellinen poikavauva. Nyt tämä pieni vauva on jo kaksivuotias iso poika. Itku tulee silmään, kun ajattelee miten nopeasti nämäkin kaksi vuotta on menneet. Pienestä vastasyntyneestä pojasta on kasvanut pieni miehen alku, ja hänestä on kerennyt näiden parin vuoden aikana tulemaan jo isovelikin.
Minkälainen tämä meidän kaksivuotias sitten onkaan ? Jooa on oikein innokas poika, jolla on energiaa vaikka muille jakaa. Hymy on tällä pojalla herkässä ja sitä jaetaan kotona meille perheen jäsenille, kuin myös kaduilla tuntemattomille ihmisille. Hän jakaa hyvää mieltä kaikille, kunnon hymypoika. Tulevaisuudessa hän valloittaa naisten sydämet tuolla hurmaavalla hymyllään.
Innokkuudesta huolimatta Jooa on kunnon mammanpoika. Hän esittää rohkeaa ja kovaa poikaa, mutta kovan kuoren alta kuoriutuu päivittäin äidin pieni poika, joka haluaa olla vain sylissä. Tälläisiä tilanteita on esimerkiksi, jos joku tulee liian lähelle Jooaa. Jos joku tuttukin ihminen tulee liian lähelle ja puhuu Jooalle, niin hän saattaa panikoida ja haluaa äidin syliin.
Jooa on kovin vilkas tapaus, joka juoksentelisi koko päivän vaikka ympyrää jos niikseen tulee. Jooan motto on "Hooa osaa". Hän tulee jokaiseen juttuun mukaan ja hokee Hooa osaa. Se on kiva, että osaa, mutta aivan jokaiseen kotityöhön en välttämättä tarvitsisi pientä apulaista. Annan pojan kuitenkin osallistua, onhan se kiva, että kotityöt maittaa. Jospa tästä pienestä pojasta tulisi oma-aloitteinen, ahkera, toisia kunnioittava ja rakastava mies, joka naisen unelma.
Niinkuin jokaiselta meidän lapselta, niin tältäkin yksilöltä löytyy temperamenttia aivan huimasti. Olen varmasti ihan pulassa näiden kanssa. Onneksi itsekkin olen temperamenttinen, niin hiukan ymmärrystäkin löytyy.
Kaksi vuotiaalla alkaa olemaan uhmaikä. Uhmaiässä kehittyy lapsen oma tahto, ja sitäpä tämä pieni poika harjoittelee kovasti. "En haluu" "haluun" "ei osaa" "osaa" "ei oo" "on", nämä sanat kaikuvat kodissamme useinkin. Vanhempien tehtävä on tukea lasta kehityksessään ja olla hänen tukenaan vaikka lasta kuinka kiukuttaisi.
Otetaan esimerkiksi vaikka ruokailutilanne. Lapselle annetaan ruokalautanen eteen. Hän syö vähän, mutta työntää lautasen pois. Kysyn, syökö hän vielä, hän sanoo ei, kysyn vielä kerran syökö, jos hän vastaa ei, otan lautasen pois ja ruokailu on ohi. Tälläisissä tilanteissa lapsi alkaa huutamaan ja haluaakin lautasen takaisin. Meillä sitä ei enää takaisin saa.
Minun tehtäväni on kasvattaa lapsia ja auttaa heitä kehittämään omaa tahtoaan. Tälläinen tilanne kertoo lapselle sen, että jos työnnät lautasen pois, ruokailu on ohi (kysyn pari kertaa, syökö, jotta hän saa vielä mahdollisuuden jatkaa ruokailua). Ruokapöydässä syödään, eikä pelleillä tai pompita edestakaisin pöydästä pois ja takaisin.
Uhma on siitä jännä juttu, että mitä enemmän annat lapselle periksi, sitä enemmän menette elämässänne lapsen mukaan ja opetatte hälle, että kaiken saa mitä haluaa. Kyllä, meillä on kuria, mutta osaan myös joustaa joissakin asioissa, jos näen, että en saa tulevaisuudessa tässä asiassa kuraa niskaani.
Helpointahan olisi antaa uhmaikäiselle periksi ja elää hänen tahtonsa mukaan, mutta saako aikuisetkin kaiken mitä haluavat, eivät. Siksi on tärkeää opettaa uhmaikäiselle, että omaa tahtoa saa olla, mutta aina sen mukaan ei mennä. Aikuista täytyy kunnioittaa ja tämän aion opettaa omille lapsilleni. Itse ajattelen, että tulevaisuudessa meillä voi olla hyvinkin harmoonista tämä elämä, kun en vaan nyt anna uhmalle valtaa !
Nyt annoin uhmalle vallan tässä postauksessa ! Uhmasta huolimatta tämä pieni poika on kovin kiltti. Hän on kova poika pussailemaan, vaikka välillä häntä hävettää kun äiti pussaa naaman ihan märäksi. Siskojakin on kiva halia ja illalla hän antaa pikkusiskolle halin ja pusun. Isosiskolle hän esittää kovaa poikaa.
Vaikka hän onkin niin kovaa poikaa, niin hän myös loukkaantuu todella helposti. Kauhea huuto alkaa, jos jokin menee vähänkin väärin, tai häneltä viedään lelu kädestä tai mitä näitä nyt siskojen kanssa voi tapahtua.
Heillä on isosiskon kanssa viharakkaus suhde ja jokaisesta jutusta täytyy tapella. En mene selvittämään kaikkia riitoja, mutta jos ruvetaan tönimään tai lyömään niin menen paikalle ja toiselta täytyy pyytää samantien anteeksi. Ihan syystäkin siskolla menee hermot, kun tämä pikku duracell pupu menee säätämään ja sekoittamaan leikkejä.
Jooa on oppinut viimeisen puolenvuoden aikana puhumaan pitkiäkin lauseita. Hän on kokoajan äänessä, hän kertoo mitä tapahtuu, mitä hän tekee, mitä joku toinen tekee. Hänen suunsa käy kokoaika. Ihme ettei hän puhu unissaankin. Mutta tämä on vain hyvä juttu, annan hänen puhua, ja korjaan jos sanat menevät sekaisin tai lausuu väärin. Tuen hänen puhettaan täysin. Voisin toivoa joulupukilta lahjaksi korvatulppia, haha.
Tällä pienellä miehellä on vielä monta vuotta aikaa tutustua tähän isoon ja ihmeelliseen maailmaan. Hän on luonteeltaan kovapäinen seikkailija, joka on kiinnostunut kaikesta. Hän on valmis tähän maailmaan, hänellä on mahdollisuuksia vaikka ja mihin !
Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Meidän kaksivuotias hurmuri, jota ei voi kuin rakastaa <3 Paljon onnea vielä rakas poikani, äiti rakastaa sinua nyt ja aina ! <3 Minun rakas kaksivuotias !
Minkälaisia kaksivuotiaita teiltä löytyy ?
Susanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti