Minusta tulee rekkakuski.

Pienenä haaveilin, että minusta tulee isona rekkakuski. Tämä haave oli minulla ihan teini-ikään asti, kunnes monet alkoivat vähättelemään haavettani ja lopulta luovuin koko haaveesta. Samaan aikaan suunnitelmissa oli, että kun aika on oikea, menen armeijaan. 

Elämääni tuli lapset, jolloin armeija haave sai unohtua. Rekkakuskin ammatti on ollut vieläkin takaraivossa, mutta se ammatti saa jäädä sinne. Pitkät päivät ja venyneet viikot eivät oikein sovi yhteen lapsiperhe arkeen. Isäni on ollut koko ikäni rekkakuski, joten tiedän, minkälaista elämä kuskina on.

Kävin lukiota vähän aikaa, mutta sekään ei tuntunut silloin oikealta. Aloitin lähihoitaja koulun, jossa suuntauduin ensiksi mielenterveys ja päihde puolelle. Suuntautuminen vaihtui lapsiin ja nuoriin, koska se tuntui enemmän omalta. 

Nyt olen ollut töissä muutaman kuukauden lastenhoitajana päiväkodissa. Tuntuuko tämä oikealta ? No, en tiedä. Osaan hommat ja lapset ovat ihania, mutta.. tuntuu, että jokin siitä puuttuu. 

Mitä seuraavaksi ? Kovasti olen miettinyt hakevani keväällä sosionomi kouluun. Se on myös mahdollista käydä verkko-opiskeluna, joka olisi minun kannalta kaikista paras. Opiskeluun liittyisi myös yhteensä 30 viikkoa työharjoittelua, joka olisi mahdollista järjestää joissain tapauksissa omalla työpaikalla. 

Sosionomi voi suuntautua muunmuassa lastensuojeluun ja perhetyöhön, aikuissosiaalityöhön, varhaiskasvatus sekä monialainen asiakasosaaminen sosiaali ja terveysalalla. Tutkinnossa voi myös suorittaa lastentarhanopettajan kelpoisuuden. 

Tällä hetkellä haaveena olisi päästä kyseiseen kouluun ja suuntautua lastensuojeluun ja perhetyöhön. Tällä tavalla saisin työhön enemmän jännitystä, jota luulen kaipaavani. Ala kiinnostaa minua myös ihan henkilökohtaisesti siksi, että siinä saisin olla avuksi lapsille ja perheille, jotka sitä tarvitsevat. Koen, että tässä työssä saisin annettua enemmän itsestäni ja saisin enemmän haastetta ja pääsisin kehittämään itseäni. 

Haaveena on myös käydä joskus lukiokin loppuun. 

Mikä sinusta tulee isona ? 

Susanna

Lapsi, joka sairastaa jatkuvasti

Akuutti kuumeinen ylähengitystieinfektio, määrittämätön akuutti ylähengitystieinfektio, akuutti ylähengitystieinfektio ja näitä löytyy vielä kymmenisen lisää. 

Vuoden sisään me ollaan Sennin kanssa käyty pikkujätissä viisitoista kertaa. Kyllä, kävin äsken laskemassa omakannasta ja käyntejä tosiaan oli noinkin paljon. Tähän lisäksi tietysti perus neuvolakäynnit ja niihin kuuluvat lääkärintarkastukset. 

Pikkujätissä ollaan alettu ravaamaan, kun Senni on ollu alle vuoden ikäinen. Elokuussa 2016 syynä oli kuume ja allergia epäilyt naaman ihottuman takia. Silloin ei kuitenkaan otettu allergia testejä vaan käskettiin seuraamaan ja välttämään maitoa yms joita epäilin. 

Lokakuussa 2016 menimme mehiläiseen, jossa teimme allergia testit. Koholla oli maito, joka oli aika selvää jo itselle siinä vaiheessa. Koholla oli myös kaura, jota alettiin välttämään. Näiden lisäksi atooppinen iho, johon saimme tarvittavat rasvat. Keuhkot eivät myöskään kuulostaneet aivan normaaleilta, johon saimme avaavaa lääkettä. 

Joulukuussa 2016 vierailimme taas pikkujätissä yskän, nuhan ja ihon ihottuman takia, saimme mukaamme vinkkejä ja rasvoja, joilla ihottuma pitäisi saada rauhoittumaan. Tällöin alkoi myös korvatulehdus kierre. 

Tammikuussa 2017 kuumetta ja silmätulehdus. Maaliskuussa korvatulehdus. Huhtikuussa korvatulehdus, keuhkot rohisevat ja silmätulehdus. Huhtikuussa uudestaan käynti, jolloin vaihdettiin vahvempaan antibioottiin. Toukokuussa korvatulehdus ja hengitys vaikeaa ja rohisevaa. Tällöin saimme keuhkoihin hoitavaa astmalääkettä. 

Kesäkuussa korkeaa kuumetta kahdeksan päivää. Heinäkuussa käynti taas kuumeen ja korvatulehduksen takia. Tehtiin uudet allergia testit, koholla oli enää maito. Astmalääkkeitä jatkettiin. Syyskuussa kitarisa leikkaus ja korvien putkitus. Marraskuussa korkea kuume, nuhaa ja yskää. Joulukuussa korvatulehdus ja korkea kuume. Tammikuu 2018 Kuumetta, oksennus tauti. Helmikuu Korkeaa kuumetta. 

Joka käynnillä myös puitiin ja mietittiin miten saisimme suun ympärys ihon kuntoon ja miten etenemme allergioiden kanssa. Tulehduksien takia suun ympärys ärsyyntyy eikä pääse parantumaan. Nykyään Senni on vain maidottomalla. 

Kotihoidossa ollessa sairastelut eivät tuntuneet kovin pahoilta. Elokuussa kuitenkin jatkoin koulua, josta jouduin olemaan poissa. Töissä olen ollut marraskuusta lähtien, josta olen heti joutunut olemaan kotona hoitamassa pientä. 

Toivon, että Sennin vastustuskyky kehittyisi, jotta hän saisi keskittyä kasvamiseen ja muuhunkin kuin vain sairasteluun. On kovin rankkaa katsoa, kun toinen on jatkuvasti korkeassa kuumeessa ja ihan raasu.. Sitä vain haluaisi parantaa oman lapsen.

Löytyykö muita kenen lapsi on jatkuvasti kipeä ? Olisi myös mukava kuulla, jos paljon sairastellut lapsi olisi myöhemmin vähän vähemmän sairasteleva.

Olen myös pohtinut voisiko erityisherkkyydellä ja sairasteluilla olla jotain yhteyttä ?

Susanna

2017 toi meille Landau-Kleffnerin ja työn.

Lyhyt katselmus vuoteen 2017, se piti sisällään vaikka ja mitä ihmeellistä. Keväällä olin vielä pienimmän kanssa kotona viettämässä kotiäiti arkea. Elokuussa minulla jatkui koulut. Suuntautuminen, lasten- ja nuorten koulutusohjelma. Opiskelu ajaksi arvioitiin puoli vuotta, joka piti sisällään työharjoittelun. Kaikki meni niin äkkiä, etten oikein itse edes meinannut pysyä mukana. 

Lokakuun lopulla meillä oli muutto uuteen isompaan kotiin. Muutto meni oikein hyvin sillä välin kun lapset olivat päiväkodissa.

Marraskuussa kirjoitin työsopimuksen, työt päiväkodissa alkoivat marraskuun puolessa välissä. En ollut vielä valmistunut, mutta koulua tässä vaiheessa oli todella vähän, joka mahdollisti työelämän alkamisen. 

Töissä on ollut ihan super mahtavaa olla, ihan erilaista kun kotiäitinä. Toki sielläkin hoidan lapsia, niinkuin kotona. Valmistuin joulukuussa, sain myös stipendin josta olin todella yllättynyt, iloisesti tietenkin. Olen niin onnellinen, että nyt opiskelut saa jäädä vähäksi aikaa ja pääsen keskittymään työelämään ja arjen pyörittämiseen lasten kanssa.

Ainiin ja täytinhän vuosia marraskuun lopulla. Vuodet menee liian nopeasti !

Näistä monesta syystä olen jättänyt suosiolla blogin hieman tauolle, jotten kuormita itseäni liikaa. Nyt tuntuu, että blogi mahtuu taas elämään ja tulen päivittämään teille meidän arjen ylä ja alamäkiä. 

Alexsandran kanssa vuosi 2017 oli rankka. Saimme vuoden alussa hänelle landau-kleffner diagnoosin. Siinä oli paljon opeteltavaa, jotta elämämme olisi mahdollisimman helppoa tämän kanssa. Ollaan opittu käyttämään kuvakortteja, mutta vielä enempi tukiviittomia. A:lla menee päiväkodissa todella hyvin ja henkilökunta osaa olla tytön apuna ja tukena tarvittavissa asioissa. 

Kesällä hän täytti 4-vuotta. Puheen ymmärtäminen ja tuottaminen on edelleen hänelle vaikeaa, pikkuhiljaa viikottain näkyy pieniä kehityksen askelia, joihin lääkärimme on ollut tyytyväinen. Edelleen hänellä on lääkitys, mutta enää jokatoinen aamu. Näin mennään kevääseen asti, jonka jälkeen lääkitys puretaan kokonaan pois. 

Tästä tytöstä voi vaan olla todella ylpeä, niin reipas ja iloinen vaikka kokenut todella rankkoja asioita. 

Jooa aloitti vuoden 2017 alussa päiväkodin. Vuodessa tästä pojasta on tullut jo niin reipas, omatoiminen ja iso poika ! Marraskuussa hän täytti 3-vuotta ja siirtyi päiväkodissa isojen puolelle. Jooa on todella osaava poika, hän osaa yllättää taidoillaan aina. Puhe hänellä on ikätasoista, vaikkakin hieman puuromaista vielä. Hän osaa tukiviittomia, joka auttaa isosiskon kanssa kommunikoinnissa. 

Kaikista parasta on hänen mielestään työkoneet ja kaikki mikä liittyy työmaa juttuihin. Toki hänellä on toinenkin puoli, hän haluaa itselleen kynsilakkaa, koska isosiskollakin on. Hän leikkii mielellään kotileikkejä ja barbeilla siskojensa kanssa. Keskittyminen herpaantuu monesti, joten sitä harjoitellaan. Hän on myös kovin omatahtoinen, mutta uskoo kuitenkin lopulta aikuisia. 

Hänestä voi vielä tulla jotain suurta.

Senni täytti vuoden lopulla 2-vuotta. Iästään huolimatta hän on vielä aivan vauva, ainakin omasta mielestään. Kasvukäyrillä hän menee omalla miinus käyrällä, aivan eri mitoissa kuin sisaruksensa tämän ikäisenä. Silti neuvolassa ollaan oltu tyytyväisiä, että kasvaa edes omaa tasaista käyrää. 

Päiväkodin Senni aloitti elokuussa, samaan aikaan kun minulla jatkui koulut. Hänellä on mennyt siellä hyvin, hänen tapaansa hän mököttää siellä ja kaipaa syliä, jonne hän onneksi pääsee. Ulkoilut on Sennille ihan fiasko, hän ei tykkää sitten ollenkaan siitä. Mököttämisestä huolimatta hän nukkuu hyvin, syö hyvin ja on saanut päiväkodista myös kavereita. 

Senni on temperamenttisin ja omalaatuisin lapsi kenet olen ikinä nähnyt. Hyvällä tavalla, hän on niin suloinen pieni draama prinsessa etten kestä. Hän osaa pitää puolensa ja oikein pieni pikkumyy !

Susanna