Oivalluksen ja päättelyn iloa

Lapset tarvitsevat paljon aktiviteetteja, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Meillä lapset harvoin istuvat tekemättä mitään, aina löytyy puuhaa tai sitten muuten vaan sekoillaan pitkin kotia. Nykyään ollaankin pelailtu paljon erilaisia pelejä. Meiltä löytyy ihan perus palapelejä monessa eri koossa, dominopeli ja muistipelejä. 

"Kulje kiemuraisia sokkeloita, hoksaa hassut erot

harjoittele numeroita, tutki kuvia - pohdi ja pähkäile."

Ostin isommille Oppi ja ilo puuhakortteja. Pakkauksessa on 50 kaksipuolista tehtävä korttia, jotka tehtävän tehtyään voidaan pyyhkiä pois, jotta sen voi tehdä uudelleen ja uudelleen. Alexsandra osasi todella hienosti tehdä tehtäviä ja tekisi niitä peräjälkeen lisää ja lisää. Näissä tarvitaan paljon päättelytaitoa ja asioiden hahmottamista. 

Muistipeli on tällä hetkellä ihan in ja sitä saatetaan pelata monta kertaa päivässä. Melkeinpä aina Alexsandra voittaa, hän on niin fiksu ja muistaa liiankin hyvin missä mikäkin on, hän on liian paha vastus jopa äidille. Täytyy vielä täydentää, että muistipeli on frozen kuvioilla, joka tekee pelaamisesta vieläkin hauskempaa. 

Meiltä löytyy myös forzen kimble, jota ollaan pelailtu ja samalla harjoiteltu numeroita. Pienemmät saivat synttärilahjaksi vuoden lopulla kalojen onkimis pelin, joka on myöskin hurjan hauska. Siinä täytyy miettiä ajoitusta ja sen miten saat kalan ongittua ilman, että jäät heiluttelemaan tyhjää onkea. 

Sennikin on myös päässyt pelien makuun ja saa osallistua niihin samalla tavalla kuin muutkin. Harjoitus tekee mestarin ! 

Nyt haluaisinkin kuulla, mitä pelejä teillä pelataan ? 

Susanna

Lasten tapaturmat

Jokainen lapsi teloo itseään joskus. Minusta tuntuu, että meidän lapset ovat siinä ihan mestareita ja ihan jo ammattilaisia. Tänään lähdin kesken työpäivän hakemaan Jooaa päivystyksestä. Hän oli kerennyt kolauttamaan päänsä muiden siivotessa leikkejä pois. Päästä tuli kunnolla verta ja haava oli melko syvä. Otsaan laitettiin tikit.

Todella iso kiitos päiväkodille, että toimivat nopeasti. Näistä tilanteista ei ikinä voi tietää, kuinka paha tilanne oikeasti on, joten parasta lähteä nopeasti näytille.

Jooalla on ollut monia haavoja muunmuassa naamassa, joista pari ollut melko avonaisia joille ei kuitenkaan ole tehty mitään. Ovat parantuneet itsestään. Tämä uusin on nyt tähän mennessä pahin ja toivotaan, että paranee pian. Viikon päästä mennään ottamaan tikit pois. Haavaa en ole itse edes nähnyt, muutakuin haavateipin läpi, joten en yhtään tiedä kuinka iso haava on kyseessä. Arpi siitä voi jäädä, mutta nehän kertovat vain elämästä. 

Meillä on muutkin lapset kovia telomaan itseään. Muunmuassa molempien vuosien päiväkotikuvissa Alexsandralla on jäljet naamassa. Viimevuonna hän juoksi suoraan pöydän kulmaa päin, jonka seurauksena poskeen tuli mustelma. Tänä vuonna hän kaatui tavarat sylissään meidän röpelö matolle, jonka seurauksena hänelle tuli hienot jäljet keskelle otsaa. Tekevälle sattuu. 

Senni on myös kova tyttö telomaan itseään. Kerran hän kerkesi kiipeämään tuolille hellan viereen, josta sitten läväytti kätensä suoraan kuumalle levylle. Hän on myös unissaan tippunut sängystä naamalleen, josta hänellä sitten turposi huuli. Senni saa myös helposti ihottumaa naamaansa, jota hän sitten aina raapii. Voitte vain kuvitella, miltä naama sen jälkeen näyttää... Näiden lisäksi on monen monta muuta kolhua tullut ties mistä. 

Olen itsekin ollut pienenä aikamoinen säätäjä. Minulla on vieläkin huulen alla arpi, kun ensimmäisenä päiväkoti päivänä kaaduin (kiveen?). Peukalon ja etusormen väli on liimattu kiinni, koska yritin saada epätoivoisesti laseja irti toisistaan, jotka tietenkin menivät sitten rikki tehdessään samalla haavan minulle. 

Isommilta tapaturmilta ollaan onneksi selvitty ! Muita tapaturma alttiita lapsia, aikuisia ? 

Susanna

Harvinainen oireyhtymä, piipaa.

Tänään 28.2.2018 vietetään kansainvälistä harvinaisten sairauksien päivää. Päivän tarkoituksena on lisätä tietoisuutta harvinaisista sairauksista ja niihin liittyvistä haasteista. Itse olen kertonut esikoiseni harvinaisesta oireyhtymästä tasan vuosi sitten. Voit lukea siitä TÄÄLTÄ. 

Meille syntyi kesällä 2013 aivan terve tyttövauva. Ollessaan vain 3-vuotias pieni tyttö, alkoivat oireet. Emme tienneet mistä on kyse, taantumaa kai. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Pieneltä viattomalta tytöltä lähti puhe, hän ei ymmärtänyt mitään. Olimme kaikki todella huolissamme mitä oikein on tekeillä. 

Onneksi pääsimme tutkimuksiin, jolloin saimme todella nopeasti tietää, että kyseessä on todella harvinainen epilepsian oireyhtymä Landau-Kleffner, puheen ymmärtämisen ja tuottamisen häiriö. 

Järkytyin, en ollut ikinä kuvitellut, että omalle lapselle voisi tulla jotain näin harvinaista, tai ylipäätään minkäänlaista sairautta. Alun järkytyksen ja monien unettomien yöunien jälkeen aloin käsitellä asiaa. Tämän kanssa on elettävä ja tyttö on aivan sama lapsi kuin ennenkin, nyt vain tiedämme mikä hänellä on. 

Oikea lääkitys löytyi toukokuussa, jolloin purkaukset aivoissa loppuivat. Siitä alkoi paraneminen. Lääkkeistä on tullut sivuvaikutuksia, mutta ne ovat pientä siihen, että saadaan tyttö kuntoon. 

Nyt diagnoosista on vuosi ja kehitystä siihen on tullut huimasti ! Ymmärtämättömästä ja puhumattomasta tytöstä on tullut ihan eri ihminen. Hän tunnistaa oman nimensä, hän ymmärtää eri äänien merkitykset mm; ovikellon äänen, koiran haukunnan, suihkun äänen. Hän osaa yhdistää äänet nopeasti myös kovassa hälinässä, joka ei todellakaan tullut vuosi sitten kuuloonkaan. 

Hän osaa yhdistää äänteen oikeaan aakkoseen, hän ymmärtää ja osaa kertoa perheenjäsenten nimet esim äiti (äiki), isi (ihi), Jooa (hoo), Senni (pimii) ja mummi. Hän yrittää toistaa sanoja perässä, sanoo paljon omia sanoja ja tavuja ja osaa sanoa ihan oikeita sanoja muutamia ! Ymmärtää jo paljon puheesta, usein tukiviittomien avustuksella. Hän on iloinen oma itsensä. Hän rakastaa musiikkia ja tykkää tanssia musiikin tahdissa, yrittää myös laulaa mukana.

Hänen temperamentista on ollut paljon apua sairauden kanssa. Jotkut ihmiset olisivat voineet masentua ja mennä omaan kuplaansa. Alexsandra on tehnyt kaikkensa, että hän on saanut itsensä ymmärretyksi ja että hän ymmärtäisi muita. Tukiviittomat, kuvakortit ja pikapiirtämiset ovat olleet meidän jokapäiväistä elämää nykyään. 

Kun muut 4-5-vuotiaat lapset harjoittelevat laulun sanoja ja ovat kovia kysymään asioita, meidän Alexsandra opettelee alusta asti kaiken puhumisesta ja ymmärtämisestä. Tällä viikolla hän oppi sanomaan "piipaapiipaa", kun leikki poliisiautolla. 

Tämä tyttö on täyttä rautaa ! Alexsandrasta voi vain olla niin ylpeä. Motivaatio uuden oppimiseen on ihan kymppi ja meillä on vain tulevaisuus edessä. Me emme voi tietää mitä tulevaisuus hänelle ja meille tuo ja kuinka hän parantuu osasta aivojen tuhoutumisesta. Me voimme vain keskittyä nykyhetkeen ja tehdä siitä meille mahdollisimman mieluisa ja toivoa tulevalta parasta. #peaceandlove

Muita harvinaisten sairauksien omaavia ? 

Susanna