torstai 18. lokakuuta 2018

Elämä hukassa

Kesäkuussa työsuhteeni päättyi. Se oli iso osa arkea ja elämääni. Työn päättyminen oli raskasta ja se harmittaa vieläkin. Päätin, että menen tekemään keikkatyötä, koska keikkalaisia tarvitaan aina. Samaan tilanteeseen ajattelin tehdä mielenterveys- ja päihdetyön koulutusohjelmani loppuun. 
Olenhan jo valmis lähihoitaja, mutta se tuntui ihan super hyvältä idealta siinä tilanteessa. Olisin pätevämpi ja työ mahdollisuuksia olisi vielä enemmän ? Ei se nyt ehkä ihan niin mene. Näyttäähän se paperilla hyvältä, mutta kun on pätevä lähihoitaja niin ei sillä oikeasti ole niin väliä. 

Työharjoittelu paikan saaminen osoittautui todella vaikeaksi ja arjessani ei tuntunut olevan järkeä. Vein lapset päiväkotiin ja mietin mitä teen, hain moneen paikkaan harjoittelemaan mutta huonolla menestyksellä. Koulutehtäviäkin oli ja niitä tein kotona. Tuntui, että märehdin vain omassa kurjuudessani ja halusin tehdä jotain millä on merkitystä. 


Keikkatöitäkin tein, mutta se ei tunnu omalta. On vaikea mennä joka päivä eri paikkaan ja olla kuin osa työyhteisöä, vaikket oikeasti sinne edes kuulu ja kukaan ei tunne sinua, etkä sinä muita. Normaali työ, päivittäin sama työpaikka, samat työkaverit jne on se minun juttuni. 

Työsuhteen alkaminen viime marraskuussa oli parasta mitä minulle tapahtui viime vuonna. Se toi arkeeni sisältöä, joka tuntui oikealta. Sen päättyminen tuli kesän jälkeen vasten kasvoja ja olin taas ihan hukassa. Olen taas hakenut itseäni ja paikkaa johon kuulun, juttua mitä voisin tehdä. 

Olen tosi herkkä muutoksille ja se näkyy voinnissani, mielenterveydessäni ja toimintakyvyssäni. Arjen askareet, kodin ja lapset hoidan hyvin, mutta unohdan aina itseni. Muutosten jälkeen minulla kestää ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain. 

Koulun jatkaminen ei ollutkaan se minun juttuni tässä vaiheessa, ynnäilin plussia ja miinuksia ja päätin keskeyttää sen. Minulle riittää tässä vaiheessa lähihoitaja, lasten- ja nuorten koulutusohjelma. Minä olen näinkin ihan hyvä. Sitä minä osaan. 


Olen myös todennut, että välillä on ihan hyvä vain olla ja märehtiä siinä omassa kurjuudessa, hakea sitä mikä oikeasti tuntuu hyvältä, sitä mitä oikeasti haluat tehdä. Näin sen vaan huomaa, että pienikin elämänmuutos voi johtaa aika isoon. 

Monelle en tästä asiasta ole puhunut, se miten pahaltakin minusta on tuntunut. Se että olen aivan hukassa. Lapset on kaikki kaikessa, mutta minä, minäkin olen olemassa ja minulla täytyy olla jokin muukin merkitys kuin äitinä olo. 

Jonkun mielestä voin stressata aivan turhaan, mutta näin minusta on tuntunut. On välillä vaikea olla minä, tunnen niin radikaalisti kaikki tunteeni ja se ei aina ole helppoa. Nyt päätin vain että ehkä minulla on oikeus vain olla ja miettiä itsekseni mitä minä haluan. Mitään isoa radikaalia arjessani ei ole tapahtunut. Mutta se, ettet tiedä mikä on elämäsi suunta, mitä merkitystä itselläni on, se on vaikeaa. 

Sunnuntaina tein sen päätöksen, että jätän mielenterveys- ja päihdetyön opinnot kesken ja palaan työelämään. Opiskelu ei ollut se mitä tähän elämäntilanteeseen kaipasin, se on nyt kokeiltu. Keikkatyö ei myöskään tuonut sitä mitä halusin. Hain töihin ja kävin eilen jo työhaastattelussa. Tämä tuntuu oikealta. Haluan ihan koko päivä työhön. Se oli se mikä toi minulle sitä hyvää oikeaa sisältöä elämääni, sitä minä haluan. En ehkä ole enää niin hukassa. 




Onko sinulla välillä vaikeaa elämässä, entä oletko herkkä muutoksille ? 



Susanna

perjantai 24. elokuuta 2018

Mokkasiinit päiväkotiin

*Kaupallinen yhteistyö @For Minis And Mommies




Päiväkotiarki alkoi taas ja oli aika hankkia uudet päiväkotitossut lapsille. Meillä on aikaisemmin ollut tohvelisankarin nahkatossut, mutta ne ovat menneet aika pian käytössä rikki. Selailin valikoimia ja päädyin aina forminisandmommiesien sivuille ihastelemaan heidän mokkasiineja. 

Olin lukenut netistä hyviä kokemuksia heidän tossuistaan. Monet kehuivat miten kestäviä tossut ovat ja miten helppo ne on lapsen pukea itse jalkaan. Nämä pointit tossujen hankkimisessa on aika isossa osassa. Plussaa toki ulkonäkö, mokkasiineja löytyy monessa eri koossa ja ulkonäössä. 




For minis and mommies mokkasiinit on lisäksi valmistettu pohjoismaisesta, kromivapaasta nahasta joka on tuotettu ekologisesti. Mokkasiineissa on nilkan ympärillä kuminauhakiinnitys jolloin tossut on helppo laittaa jalkaan ja pysyvät hyvin lapsen jalassa. 

Meillä on ollut nyt nämä päiväkodissa ja toimineet todella hyvin ! Lapset tykkäävät ulkonäöstä ja saavat tossut helposti itse jalkaansa. Ei niin mitään huonoa sanottavaa, näin äidin taikka lastenhoitajankaan näkökulmasta ! Käykää tsekkaamassa valikoima FMAM sivuilta ja ihastukaa niinkuin minäkin ! 😍


Mitkä tossut teiltä löytyy lapsille päiväkotiin ? 


Susanna

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Viisivuotiaana ilman lääkkeitä !

*Kaupallinen yhteistyö @Juhlahumua @maxikarkki.fi

Tämä reipas, iloinen ja omapäinen tyttö on jo 5-vuotias ! Parhain syntymäpäivälahja oli, kun saimme tiedon ettei mitään lääkkeitä enää tarvita. Alexsandra aloitti lääkkeet keväällä 2017 ja nyt vuosi eteenpäin lääkkeet ovat jo historiaa ! Ihan täydellistä ja kokoajan kehitystä tapahtuu lisää. Hitaasti mutta varmasti. Olemme kokoajan positiivisella asenteella ja tuemme hänen puhettaan ja ymmärrystä kaikin keinoin. (Lopussa hieman tekstiä Alexsandran tilanteesta).







Juhlia vietimme heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina. Alexsandran syntymäpäivät osuvat aina juhannukseen, eikä silloin oikein kukaan pääse. Tämäkin ajankohta oli hieman huono, kun kaikki kutsutut eivät päässeet. Vieraita pääsi kuitenkin mukavasti ja kaikki nautimme tarjottavista ja hyvästä seurasta. 

Juhlaherkut saimme MAXIKARKILTA , koristeet yms saimme JUHLAHUMULTA. Kiitos teille paljon, herkut ja koristeet olivat kaikkien mieleen ! Molemmissa ihana asiakaspalvelu, tuotteet on helppo tilata ja saapuvat nopeasti. Kakun tilasin paikalliselta kotileipurilta. 

Alexsandran mielestä parhain lahja oli nukenvaunut, jotka hän sai isovanhemmiltaan. Meiltä hän sai petshoppeja ja aapisen, muilta mm petshoppeja, tehtävävihkoja ja askartelu juttuja. A on niin ihana kun osaa iloita todella pienistäkin asioista.







Ihan uskomatonta että meidän esikoinen on nyt viisivuotias ! Muistan kuin eilisen sen juhannusyön kun menimme kätilöopistolle. Muistan kuinka koko yönä ei aurinko laskenut, sain katsella auringon paistetta koko yön. Aamulla 05:57 meidän esikoisemme syntyi aivan täydellisenä. Muutaman vuoden aikana on tapahtunut vaikka ja mitä, kaikesta huolimatta hän on aina sama täydellinen tyttäremme ❤️

Monen mielestä meidän arkemme saattaa vaikuttaa haastavalta. Meille tukiviittomat ja erilaiset kommunikaatio keinot ovat arkea, olemme tottuneet tähän. Tuntuu edes hassulta ajatella elämää ilman haasteita ja Alexsandran ja minun kommunikointia yhdessä juuri näin. Ikinä ei voi tietää miten asiat ovat vuoden päästä. Onko arkemme samanlaista kuin nyt vai käytämmekö ollenkaan korvaavia kommunikointi menetelmiä ?

Nykypäivänä hän ymmärtää todella paljon mitä puhun, ilman tukiviittomia ja kuvakommunikointia. Hän itse kuitenkaan ei vielä pysty lausein kertomaan asioita. Sanoo sanoja ja käyttää apunaan tukiviittomia tai etsii kommunikointi kansiosta tarkoittavansa kuvan. 

Noin vuosi sitten tilanne oli aivan toinen, hän ei ymmärtänyt omaa nimeään eikä toisin sanoen mitään, ei osannut sanoa mitään. Kommunikointimme oli todella haastavaa. Tästä tilanteesta olemme tehneet todelle ison harppauksen ja kokoajan parempaan päin. Toivotaan, että aivot korjaantuvat täysin, jotta Alexsandra saisi kommunikoitua ihmisten kanssa kunnolla, hänelle kun sattuu olemaan paljon asiaa !






Toivottavasti nautitte kuvista. Ihanaa kesää kaikille ❤️


Susanna