sunnuntai 20. elokuuta 2017

Hei, olen kolmen pienen lapsen äiti ja opiskelen.

Vanhemmuutta, äitiyttä ja vielä kerran vanhemmuutta, sitä on ollut elämäni nämä muutamat vuodet. Elämäntilanteet muuttuvat ja nyt elämääni kuuluu jotain muutakin. Olen nimittäin nyt opiskelija.

Näihin muutamaan vuoteen jotka olen kotona viettänyt on mahtunut paljon. Iloja ja suruja. Kakkaa ja pissaa. Riitoja ja niiden selvittelyjä. Huutoa ja naurua. Paljon haasteita ja uusien asioiden oppimista. Näiden vuosien aikana olen oppinut paljon itsestäni ja kasvanut todella paljon henkisesti. 

Kun vertaa itseäni vuoteen 2013 ja nyt nykyhetkeä, voin vain nauraa miten hölmö nuori olin. Olin nainen, jolla oli todella huono itsetunto, ei omia mielipiteitä, enkä osannut tuoda itseäni oikealla tavalla ilmi. Nyt voin sanoa olevani ylpeä itsestäni, teen hyvää työtä, osaan sanoa omat mielipiteeni ilman että häpeän itseäni, osaan pitää itseni ja lasteni puolia. Olen riittävä ja täydellinen juuri tällaisena kuin olen. Ja ennenkaikkea kasvatan kolmea pientä ihmistä, jotta heistä tulisi kunnon kansalaisia. 


Tiesittekö että lapsilta oppii todella paljon. Kotona pyörii nyt 4v1kk, 2v9kk ja 1v8kk lapset jotka opettavat minulle päivittäin asioita. Minä opetan heitä, he opettavat minua. 

Näiden vuosien aikana olen oppinut paljon lapsista, miten he käyttäytyvät, heidän kehitysvaiheet, puheenkehityksestä, lääkkeiden annosta, sairaan lapsen hoidosta ja lapsen uhmasta. En ollut myöskään aikaisemmin kuullut affektikohtauksista, kunnes omilla lapsillani niitä tuli. En ollut ennen kuullut landau-kleffneristä, ennen kuin omalla lapsellani tämä todettiin. 

Olen oppinut täyttämään lasteni tarpeet ja kohtaamaan heidän uhmat ja päivittäiset hankaluudet. Olen kasvattanut omaa kärsivällisyyttäni ihan äärimmäisyyksiin, en edes tiennyt että voin olla näinkin kärsivällinen. Olen oppinut, että minä olen se, kenestä lapset katsovat mallia, minun täytyy olla heille hyvä roolimalli, jotta heistä tulee hyviä, kunnollisia ja luotettavia kansalaisia. 


Tiesittekö että lähdin jatkamaan lähihoitaja koulua, suuntautumisena lasten ja nuorten koulutusohjelma. Nämä neljä vuotta kotona lasten kanssa ei ole mennyt ihan hukkaan. Näistä vuosista on minulle paljon apua opiskeluissa ja sitten myöhemmin työelämässä. 

Opiskeluni on tällä hetkellä välillä koulussa tunneilla oloa, mutta myös todella paljon itsenäistä työskentelyä. Muutaman viikon päästä alkaa työharjoittelu. Valmistuminen voi hyvällä todennäköisyydellä olla vuoden lopussa !

Opiskelu on todella nopea tempoista, onneksi tosiaan minulla on omasta elämästä kaikki tarvittava materiaali omassa päässä. Vaikein asia tässä on, että minun täytyy lähteä äiti roolista hoitaja rooliin ja miettiä asiat toiselta kannalta. Kuitenkin myös minulla on hoitajana sitten etulyönti asema, koska osaan mennä äiti rooliin ja miettiä asioista myös vanhempien kannalta. 

Muistakaa äidit ja isät, että teistä on vaikka mihin ! Me voidaan olla ylpeitä itsestämme ! Onko täällä muita vanhempia, jotka opiskelevat ? Olisi mukava kuulla muiden opiskelu tarinoita. 


Susanna

3 kommenttia: